Kaikkiin kansalaisiin hyvinvointialueen palveluverkko- ja muut suunnitelmat eivät koske samalla tavalla, mutta harva silti tuntuu luottavan siihen, että tulee saamaan niitä palveluja, joita tarvitsee – näin voi päätellä ainakin kohtaamisista lukijoiden kanssa, joista olemme raportoineet viime viikkoina.
Terveyspalvelut ja vanhustenpalvelut mietityttävät ihan arjen sujumisen kannalta. Miten järjestää työt niin, että saa vietyä lapsen hammaslääkäriin (mahdollisesti toiseen kuntaan)? Mihin kauas oma vanhus saadaan hoitoon ja kykeneekö häntä käymään katsomassa matkan vuoksi?
Moni miettii sitäkin, miltä tuntuu tässä tilanteessa työskennellä sotessa.
Keskustan Varsinais-Suomen aluevaltuutettujen järjestämässä tilaisuudessa muistutettiin (LL 16.4.), että runsaan viikon päästä aluevaltuusto päättää niin sote-palveluiden, suun terveydenhuollon palveluiden, mielenterveyspalveluiden, lasten ja nuorten, perheiden sekä muiden palveluiden tarkemmista periaatteista – siis siitä, mitä tarkoittaa sote-piste, entä sote-asema tai sote-keskus.
Ei ole yhdentekevää, missä palvelut sijaitsevat, mutta ei sekään, mitä palveluja niistä mistäkin saa.
Reilun vuoden päästä pidetään aluevaalit. Niissä punnitaan palveluverkkopäätösten onnistuminen, mutta myös valtuustoryhmien ja tietysti myös valtuutettujen onnistuminen. Se riippuu myös siitä, miten asioita onnistutaan tuomaan ihmisille esiin. Byrokratiapuuro ei maistu luottamukselle.