LOIMAA Ihmisten todelliset ja monimuotoiset tarinat tulivat tutuiksi Mellilän Asemanseudun koulun viidesluokkalaisille, kun Mellilän kirjasto muuttui eläväksi kirjastoksi yhteistyössä Loimaan nuorisopalvelujen kanssa. Kuusi elävää kirjaa vastasivat lasten kysymyksiin muun muassa näkövammaisuudesta, maahanmuutosta sotaa paossa, kansainvälisyydestä vapaaehtoisesti, rakkaudesta ja mielenterveydestä.
– Olemme nyt elävässä kirjastossa, jonka taustaperiaate on syrjinnän ehkäisyn tukeminen, kiusaamisen välttäminen ja erilaisuuteen tutustuminen, nuoriso-ohjaaja Henna Rusi Loimaan nuorisopalveluista täsmensi Elävän kirjaston ydinideoita. Tapahtuma on aikaisemminkin järjestetty Loimaan kirjastoissa.
Rusin mukaan lapsille halutaan kertoa tapahtuman avulla avoimesti siitä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta kaikki ovat samanarvoisia.
– Eli jokaisella ihmisellä on oikeus elämään, rakkauteen, harrastamiseen sekä itsenäiseen asumiseen. Jotkut tarvitsevat siihen enemmän apua ja toiset pärjäävät itsenäisemmin.
Erilaiset ihmistarinat ja kohtalot avautuivat suoran keskustelun kautta lapsille.
– Esimerkiksi Rakkauden kirja on naispari. He kertovat elämästään, miten ovat löytäneet toisensa sekä itsensä ja oman rakkautensa. He voivat myös kertoa siitä, mitä he ovat saaneet kuulla kulkiessaan käsi kädessä torilla ja miten sellainen on vaikuttanut heidän elämäänsä, Rusi kertoi.
Kansainvälisenä kirjana esiintyi Loimaan teatterilla ja nuorisotalolla kansainvälisenä vapaaehtoistyöntekijänä toimiva espanjalainen Emma Stella Vizcarro . Hän piti Elävää kirjastoa todella kauniina projektina.
– Lapset kysyivät minulta todella yleisiä kysymyksiä, kuten millaista elämäni on Suomessa ja pidänkö ruuasta. Mutta he kysyivät myös, onko minua kiusattu tai olenko kokenut oloni täällä ulkopuoliseksi. En ole koskaan kokenut sellaista Suomessa ollessani, vaan pidän suomalaisia mukavina.
Erittäin aktiivinen Marja-Liisa Järvinen on mielenterveyskuntoutuja. Hän kertoi lapsille kokemastaan masennuksesta ja miten hän jäi työeläkkeelle pakkoneuroosin takia, koska se hidastutti hänen työskentelyä jatkuvan tarkistelun takia.
– Pakkoneuroosi teki raskaaksi elämän. Mutta olen muuttunut paljon. Olin aikaisemmin kovin ujo ja arka, mikä ei toki ole sairaus, mutta haittasi aikaisemmin omaa elämääni. Nyt haluan auttaa ihmisiä ja antaa heille hyvää mieltä.
Näkönsä menettänyt Kerttu Dahlström vastasi lasten kysymyksiin, kuten miten sokeus oli alkanut ja mikä oli hänen lempiruokansa ja -värinsä.
– Olen lapsena nähnyt, joten tiedän värit. Syntymäsokeus on eri asia. He kysyivät, ovatko muut aistini voimistuneet. Kyllä kuulo-, haju- ja tuntoaisti sekä muistini ovat parantuneet.
Marianne Rovio
