Loimaa/Työväentalo
Vielä yksi tuolipino haetaan Työväentalon takaosasta ja levitetään takanurkkaan. Pitkänhuiskea mies edessä odottelee, että viimeisetkin tulijat pääsevät istumaan ja aloittaa.
Ääni on tuttu televisiosta. Arvo Tuominen on jo useamman vuosikymmenen selittänyt siellä Suomen lähialueiden asioita ja tänä keväänäkin Ylellä pyöri hänen dokumenttisarjansa Laatokan Karjalasta.
Venäjä, maan ja sen johdon tilanne, toimet Suomen itärajalla ja erityisesti sen hyökkäys Ukrainaan painavat suomalaisia. Emme tiedä mitä tapahtuu, emmekä pysty ihan ymmärtämään, että miksi.
Moni yrittää käsittää.
Ehkä siksi salissa istuu 150 ihmistä. Se on enemmän kuin tilaisuuden järjestäjä Suomi-Venäjä -seuran Loimaan osasto odotti ja Loimaalla tällaiselle tilaisuudelle aika paljon. Jälkikäteen tosin kuulen, että jokunen oli saapunut Forssasta asti.
– Tuhansia, Arvo Tuominen vastaa, kun yleisöstä kysytään, että miten paljon nyt suljetulla rajalla olisi tulossa turvapaikanhakijoita Suomeen Venäjältä.
Käsityksensä hän perustaa esimerkiksi venäläisen, matkatoimistoa pyörittävän tuttavansa kertomaan.
– Hän kirjoittaa kuulemma tukka märkänä kutsuja viisumeja varten ihmisille Syyriaan ja Irakiin.
Aidan rakentamista ei hänen mukaansa Suomen kansantalous kestä, mutta ihmisten virta pitäisi saada loppumaan.
– Faktahan on, että tähän asti meidän rajavartioinnin on hoitanut Venäjä ja Neuvostoliitto sitä ennen, koska heidän intressinsä oli se, ettei kukaan tule sieltä tänne.
– Venäjällä on syvät raja-alueet ja 25 000 rajavartijaa, Suomella kameravalvonta ja muutamia ukkoja siellä täällä.
Hän kertoo olleensa itse pari vuotta sitten Puolan rajalla, jossa Valko-Venäjältä tulossa olleita pakolaisjoukkoja torjuttiin armeijan joukoilla ja vapaapalokuntalaisten vesisuihkuilla. Hän suosittelee panemaan kova kovaa vastaan rajalla myös täällä.
– Ei tämä ongelma muuten ratkea. On myös väärin, että raja on kokonaan kiinni, koska monella on Venäjällä ystäviä ja sukulaisia ja on myös kaksoiskansalaisia.
Mitäs sitten tehdään, jos Venäjä ei ota takaisin Suomeen päästämiään pakolaisia, kuulija kysyy.
– Sitten ne jäävät sinne väliin.
Tämä on aika julmaa, hän myöntää kyllä. Muistuttaa, että rajoilla on kuollutkin ihmisiä tällaisissa tilanteissa.
– Jos siellä on muutama sata välissä, niin he lähettävät tekstarin Syyriaan ja Irakiin ja sanovat, että ei kannata maksaa, kun ei pääse mihinkään.
– Suomen suhteen suolletaan kaikenlaista paskaa nyt Venäjällä ja Ukrainasta sitä on tehty jo vuosia, mutta demonisoitiinko Suomea Venäjällä jo ennen Natoon liittymistä, kysyttiin yleisöstä.
Erityisesti Natoon liittyminen on nostanut Suomen Arvo Tuomisen mukaan Venäjän näkökulmasta ”pahislistan” kärkeen, mutta jo pakotteisiin mukaan meneminen muutti Suomen asemaa.
– Mehän mentiin niihin kovaa ja otimme ne kaikista konkreettisimmin, hän toteaa ja vertaa Suomea Unkariin, joka on myös EU:n ja Naton jäsen.
– Mitä se tekee? Ottaa turvallisuuden Natosta, rahat Brysselistä, halvan kaasun Venäjältä ja teollisuuden Kiinasta. Se toimii ihan puhtaasti kansallisten etujen mukaan.
Suomi taas halusi olla todella tiukka, hän toteaa.
– Pääministeri Sanna Marinhan totesi, että Ukrainan on voitettava, maksoi mitä maksoi.
Se tarkoittaa aseita.
Hän arvioi Venäjän karkottamisen Donbassista unennäöksi ja kertoo pikemminkin olevansa paavin linjoilla.
– Kannattaisi nyt tehdä rauha, sillä Venäjä pystyy kuitenkin mobilisoimaan 30 miljoonaa ihmistä sotaan ja tällä hetkellä he pystyvät tekemään 1200 tankkia vuodessa, kun Nato-maat pystyvät kahteensataan, ja sama koskee ammusten rakennusta.
Eräs kuulija mietti, että onkohan 30 miljoonan uuden sotilaan löytäminen realistista, kun kaikki eivät ole oppineet hiihtämään eivätkä luopuneet vielä viinastakaan.
– Ei siinä ole mitään ongelmaa, koska Venäjän sodankäynnin tapa on erityyppinen. Parin viikon koulutus, ase käteen ja rintamalle tykinruoaksi, ja annetaan vielä vodkaa mukaan, ettei tarvitse selvinpäin kuolla.
– Ollaan ikäänkuin tällaisessa varustelukierteessä. Me liitytään Natoon, Venäjä perustaa armeijakunnan rajan taakse, hän listaa ja vertaa varustelukierrettä siihen, kuin jos kaikki ihmiset hankkisivat citymaasturin.
Se, jolla se on ensimmäisenä, näkee korkealta hyvin ja pystyy paremmin ennakoimaan liikennettä, kun muut ajavat matalammilla autoilla.
– Kun kaikilla on maasturi, kukaan ei enää saa hyötyä. Lopputulos on, että bensaa ja rahaa kuluu enemmän ja hyöty on nolla.
Pakotteetkin ovat hänen mukaansa epäonnistuneet – Venäjän talous ei ole romahtanut, vaan noussut.
– Markkinatalous on kuin vesi. Jos sen patoaa, se etsii toisen tien.
– Kiinasta tulee Mersujen tilalle sähköautoja ja tänäkin päivänä Viipurin kauppahallista saa Fazerin Sinistä suklaata.
Sota pitäisi hänen mukaansa saada työnnettyä ”takaisin pulloon” eskaloitumisen sijaan.
– Mitä enemmän sota tulee maksamaan Venäjälle, sitä enemmän se tulee vaatimaan maa-alueita.
– Yhdysvallat on vetäytymässä maailmanpoliisin asemastaan omalle tontilleen ja Venäjä taas haluaisi toimia sheriffinä ja saada Euroopan Varanginvuonosta Mustallemerelle etupiiriinsä, jota paimentaisi Vladimir Putin kavereineen.
Onnistuuko tämä vai ei, riippuu siitä, löytyykö Euroopasta johtajuutta.
– Se on Euroopan tämän hetken ongelma. Scholz ja Macron, vähän on erityyppiset ja eri kaliiberin johtajia kuin aikaisemmat.
Yleisöstä arveltiin, että maailmanjärjestyksen muuttaminen on ollut Vladimir Putinin tavoite jo kauan ennen Krimiä ja Ukrainan sotaa.
– Kun poliisi häipyy järjestystä pitämästä, tulee sekamelskaa, ja sitä tulee varmaan muuallakin kuin Ukrainassa, koska muut tulevat tilalle.
Siihen tyhjiöön on Venäjäkin tunkemassa takaisin.
– Mutta muutkin maat nousevat. Tällaisia tulevaisuuden maita ovat Argentiina ja Japani, Venäjästä en ole niinkään varma, koska heillä on vielä syvempi syntyvyysongelma kuin meillä. Iso maa on vaikea asuttaa nykyisellä syntyvyydellä.
Hän huomauttaa myös, että entä Kiina?
– Kun Venäjä on alkanut palauttaa vanhoja alueitaan, niin pitää muistaa, että vanhoissa kiinalaisissa oppikirjoissa kerrotaan edelleen, että Siperia kuului Baikal-järvelle asti ennen Kiinalle.
Venäjä menettää koko Tyynenmeren puoleisen Siperian osansa, jos Kiina alkaa hamuta vanhoja maitaan.
– Kiinalaisia on kymmenen kertaa enemmän, joten se ei ole enää sitten neuvottelukysymys.
Yleisössä muisteltiin, miten presidentti Kekkonen aikoinaan totesi Suomen olevan puolueeton maa muuten paitsi yhdessä asiassa – eli Suomen olevan aina rauhan puolesta sotaa vastaan.
– Onko viimeinenkin mantra Paasikivi-Kekkosen linjasta heitetty romukoppaan?
Kyllä se niin on, että me suomalaiset käännyimme 180 astetta, Arvo Tuominen summasi.
– Me suomalaiset olemme aika hyviä kääntämään takkia tarpeen mukaan ja suht oikeaan aikaan, mutta tiukan paikan tullen myöskin taistellaan.
Hän viittaa talvisodanaikaisiin virolaislehtien kirjoituksiin siitä, että suomalaiset olivat tyhmiä, kun alkoivat sotimaan ja suosittelivat, että olisi kannattanut sopia Neuvostoliiton kanssa, kuten hekin tekivät.
– On sodittu oikeissa paikoissa. Maksoimme tavallaan käteisellä silloin, virolaiset maksoivat 50 vuotta vähittäismaksulla ja hinta oli paljon kovempi, niin kuin se aina vähittäismaksulla on, hän lataa.
Venäläisten herranpelkokin yleisöä kiinnosti ja pohdittiinpa puheenvuoroissa myös muualla kuin Venäjällä asuvia venäläisväestöjä.
Hänen mukaansa pitää muistaa, että suomenvenäläiset ovat kirjavaa porukkaa, kun taas esimerkiksi Baltian maissa venäläisväestö on yhtenäisen venäläistä.
– Kotouttaminen on epäonnistunut täysin näissä maissa. Sen tietää jo siitä, että katukyltit on kirjoitettu latinalaisin kirjaimin ja nuorison graffitit kyrillisin kirjaimin.
Tilaisuudessa tuotiin esiin myös suru siitä, että venäläisiä ystäviä, sukulaisia, opiskelijoita ja muita tuntuu nyt saavan haukkua vaikka miten.
– Minulla ainakin on mitä suurimmat sympatiat näitä ystäviäni kohtaan, jotka ovat mitä sydämellisempiä ihmisiä, ja nyt meidät tämä muuri erottaa, eräs rouva totesi.
Entä se Putin?
Loimaa/Työväentalo
Kati Uusitalo
Venäjällä etusijalla on Arvo Tuomisen mukaan aina porukan etu ja siitä pidetään huoli, että lähipiirillä, klaanilla on asiat kunnossa.
– Vladimir Putinin tehtävä on hoitaa, että kavereilla on palatsit, asianmukaiset purjeveneet, autot ja muut.
Putinilla on ollut aikaa vuosikymmeniä rakentaa asemaansa ja valtakoneistoaan, eikä hän ole varsinaisesti tuhlannut aikaansa toimettomuuteen.
Arvo Tuominen esimerkiksi arveli, että Putin valittaisiin Venäjällä presidentiksi jopa ilman ”temppujakin”.
– Putinia kannattavat ne, jotka haluavat liikekannallepanoa, sotaponnistelujen lisäämistä, rynnimistä Odessaan ja Transnistriaan ja Moldovan venäläisen puolen yhdistämistä Venäjään.
Sotapuolue-osa kansaa uskoo, että Venäjä voi voittaa Ukrainassa vain, jos Putin johtaa maata, mutta myös rauhanpuoluelaiset äänestävät häntä.
– Yli puolet venäläisistä on sitä mieltä, että sota pitäisi lopettaa. He äänestävät Putinia, sillä he uskovat, että vain Putinilla on sellainen asema, että hän voi toteuttaa rauhan.
Monet asiat toistuvat historiassa Arvo Tuomisen mukaan ja hän pohtikin tsaari Nikolai I:n ja Putin toimia ja valtakausia. Molempien aikana Venäjän talous perustui raaka-aineen vientiin. Nikolai vei viljaa, Putin kaasua. Molempien ristinä on Krimin sota.
– Vain näissä sodissa Venäjä on sotinut ilman eurooppalaista liittolaista. Nikolai sai koko yhdistyneen Euroopan, ottomaanit, Ison-Britannian ja Ranskan vastaansa, samoin Putin on saanut koko Euroopan vastaansa.
Sota meni aivan pieleen Venäjän teknologisen jälkeenjääneisyyden vuoksi, ja pian Nikolai alkoi harkita itsemurhaa. Se oli kuitenkin ortodoksiuskonnossa syntiä, joten joku muu ulospääsy tilanteesta piti Arvo Tuomisen mukaan löytyä.
Niinpä tsaari keksi alkaa yhtäkkiä joulukuussa 1854 käyttämään kesäunivormua.
– Oli kova talvi, mutta mitä tapahtui? No myös kenraalit alkoivat käyttää kesäunivormua, koska kuvittelivat, että se on joku muoti. Siinä näkyi se ylempien nuoleskelu, mikä on tuttua kaikissa organisaatioissa tänä päivänäkin.
Helmikuussa 1855 Nikolai sai keuhkokuumeen ja kuoli.
– Taisi siinä kuolla muutamia kenraaleitakin.
Miten Putin pääsee tilanteesta eroon tai ratkaisee ongelmansa, on mielenkiintoinen kysymys, Arvo Tuominen pohti.
– Ongelma on kaikkien meidän yhteinen, niin kuin se oli Nikolainkin aikaan.