Jokainen tarvitsee ruokaa. Se on polttoainetta, jonka avulla jaksamme tehdä töitä, opiskella, harrastaa ja vaikka hengailla kavereiden kanssa.
Onkin hämmästyttävää huomata, miten moni koululainen jättää kouluruoan syömättä (LL 6.4.), ja miten moni ei syö myöskään aamupalaa. Loimaalaistytöistä kouluroan jättää väliin jopa hieman useampi kuin Suomessa keskimäärin.
Huono olo ehtii syömättömyydestä tulla lähes jokaiselle koulupäivän aikana ja monella saattaa esimerkiksi alkaa särkeä päätä.
Jokaisella meistä on tietenkin omat lempiruokamme – koululaisilla ne näyttävät olevan kananugetit ja ainakin makaronilaatikko, sillä päivinä, jolloin on niitä tarjolla, ruoan menekki kasvaa hurjasti. Jos tarjolla on jotakin ”inhokkia”, ruokalassa käy kato.
Se vaikeuttaa keittiöiden työtä – miten arvioida ruoan määrä niin, että sitä riittää, mutta ei päädy määrättömasti biojätteeseen.
Jatkojutun paikka on se, että mitä ja missä nuoret sitten syövät? Kiinnostavaa olisi tietää myös miten monen kodin ruokapöydässä sallitaan se, ettei syödä sitä, mitä on tarjolla sinä päivänä.
Tämä Loimaan Lehden numero on myös maa- ja metsätalousaiheinen teemanumero. Mielenkiintoista on pohtia sitäkin, että kun (koulu)ruoasta on viime vuosina haluttu yhä kotimaisempaa ja jopa lähellä tuotetuista raaka-aineista tehtyä sekä terveellistä ja ravitsevaa, mitä mahtavatkaan sen korvikkeet olla ja mistä ne mahtavat tulla?