Viime viikkoina on eletty katastrofitunnelmissa. Suomi on monien mielestä konkurssin partaalla. Hallitus kurittaa kansalaisia ja hyvinvointivaltio tuhoutunee huomenna. Ay-liike on järjestänyt poliittisia lakkoja, joiden aiheuttamat menetykset selviävät joskus.
Yhden miehen unelma jatkolomasta kariutui huhtikuun kahdeksas päivä, kun poliittiset lakot päättyivät. Pienen kaupan kassalla mies ja nainen keskustelivat meneillään olevista lakoista. Mies sanoi: ”Minulle sopii, että ollaan lakossa vielä toinen kuukausi – loma on kivaa”. Kiukutti ja kerrankin en ollut lammas. Puuskahdin, että samalla jotkut teistä menettävät työpaikkansa. En tiedä, kuuliko hän, kun oli jo käsi ovenkahvassa.
En lakkaa ihmettelemästä kansalaisten perustietoja taloudesta. Onko lakon päähyöty työntekijälle loma? Ymmärtääkö kansalainen, mikä merkitys työllä yhteiskunnassa on?
”Mistä oikein valtio saa rahaa? Voisitko sinä selittää meille?”, kysyi etevä ylioppilastyttö vero-oikeuden tunnilla. Siitä lähtien, vaikka en opettanut kansantaloutta, kävimme kaikkien opiskelijoiden kanssa aina valtion budjetin menot ja tulot läpi. Opiskelijat ehdottivat usein, että säästöjä saadaan, kun maanpuolustusmenot pyyhitään budjetista. Sitten he katsoivat kokonaisuutta ja hämmästyivät, ettei sillä rahalla pystykään ratkaisemaan kaikkea.
Viime aikoina on kilvan keksitty uusia verotuskohteita. Lääkärit ehdottavat, että sokeria, suolaa ja tiettyjä rasvoja voitaisiin verottaa alkoholin ja tupakan ohella.
Uusimmat, oudohkot verotuskohteet löytyivät Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksista. Siellä ehdotettiin pyöräilijöiden verottamista, koska pyöräily-ympäristön rakentaminen ja ylläpito aiheuttavat kustannuksia (7.4.). Seuraavana päivänä oli lennokas ehdotus, josta en kyllä ollut varma, oliko se vakavissaan tehty. Jalankulkijoiden tulisi maksaa veronluonteinen maksu jalkakäytävistä, puistoista ja retkeilypoluista. Ja puistojen tuoleihin pitäisi saada kolikkomaksu. Penkeistä nousisi tylpät piikit, kun istumisaika on käytetty ( HS 8.4.). Paljonko valtion kassaan näillä keinoilla mahtaisi jäädä tuloja verojen ja maksujen keräyksen jälkeen?
STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà ehdottaa, että menoleikkausten vaihtoehto on tuntuvat veronkiristykset lähinnä jo olemassa oleviin veroihin. Hän keräisi korotuksilla kahdeksan miljardia euroa ( HS 6.4.). Hän ei sentään vielä ehdottanut asuntotulon verottamisen palauttamista. Tällaista veroa perittiin vuosina 1974–1992. Omassa asunnossa asumisesta syntyi hyötyä verrattuna vuokra-asumiseen ja laskennallinen tulo verotettiin. Olen odottanut, että joku keksii tämän veron uudelleen.
Outoa on, että aika vähän julkisuudessa tuodaan esille yrittämisen merkitystä himoverottamisen ohella. Kenelläkään ei ole työtä, jos kukaan ei halua investoida, eikä perustaa yrityksiä. Mistä yksilön toimeentulo silloin löytyy ja kuka yhteiskunnassa maksaa veroja?
Päivi Nummela