Sallila jää nyt taakse – Raimo Prusin ura alkoi kesätöistä vuonna 1975

0
Sähköyhtiö jää nyt taakse. Sallilan energiamyynnistä vastaava liiketoimintajohtaja Raimo Prusi jää eläkkeelle lähes viidenkymmenen vuoden työrupeaman jälkeen. Vakituiseksi työntekijäksi hänet palkattiin 1982, mutta ensimmäinen kesätyöpesti alkoi jo vuosia ennen. Oikeanpuoleisesta kuvasta löytyi se katoskin, johon hän silloin parkkeerasi moponsa.

Loimaa/Alastaro

Kun ihminen jää eläkkeelle, tavataan haastatteluissa kertoa kyllä töistä ja työvuosista, mutta valottaa enemmän ihmistä ja sitä, mitä on suunnitelmissa sitten, kun eläkepäivät alkavat.

Sallila Energian liiketoimintajohtaja Raimo Prusin eläköitymishaastattelu meinaa lipsahtaa vallan työasioiksi. Ei se ihme ole, sähkömarkkinoissa kun on jälleen monta – ja mielenkiintoista – kehitysvaihetta meneillään. Sallilassakin selvitellään niin vetyyn kuin etanoliin liittyviä uusia mahdollisuuksia ja koko maailma pohtii, miten saadaan sähköä tuulettomina ja pilvisinä päivinä.

– En voi tässä oikein väittää, että minulla olisi harrastuksia, kun ei niitä oikein ole, hän sanoo ja arvelee monen tietävän, että pitkää päivää on tullut tehtyä.

Työpäivät ovat yhtiön energianmyynnistä vastaavalla usein jatkuneet kotona nojatuolissa läppäri sylissä, kun sähkömarkkina on harvoin pysähdyksissä.

On pitänyt laskea tarjouksia, hintasuojauksia ja pohtia hinnoitteluratkaisuja. Ne eivät aina odota.

– Jos ei tee ajallaan, voi olla huonot seuraukset.

Niin asiakkaille kuin yhtiöllekin.

 

– Nyt se elämä ilman kelloa tarttis opetella.

– En voi sanoa, että on hienot suunnitelmat, hän sanoo hymyillen.

Kuntoilu nykyisten ”pikkulenkkien” sijaan tarvitsisi aloittaa ja sitten on lähipiiri.

– Sitä tulisi huomioida enemmän, hän pohtii aika vakavana oikeastaan.

Hänellä on neljä lasta ja lapsenlapsikin jo.

– Heidän kanssaan on mukava touhuta.

Pitkät työpäivät omien lasten ollessa pieniä tarkoittivat, että aika kotona jäi vähiin.

– Kotijoukot ja heidän tukensa ovat olleet tärkeitä, hän kiittää entistä vaimoaan.

Välillä hän on miettinyt, että jäikö aika lasten kanssa liian vähiin. Sitä suurempi on ilo siitä, että lasten kanssa ollaan paljon yhteydessä.

– Joskus mielipidettä johonkin asiaan oikein kysytään, hän virnistää.

 

– En ajatellut, että täältä jään eläkkeelle.

Sähköala ei ollut kesäpestiin yhtiöön vuonna 1975 tulleelle Raimo Prusille haaveammatti, mutta ala rupesi kiinnostamaan toden teolla, kun töitä teki.

Teknisestä opistosta valmistumisensa jälkeen hän pääsi määräaikaiseksi asennussuunnittelijaksi Sallilaan, sillä yhtiössä oli niihin aikoihin tapana ottaa opiskelujen aikana töissä olleet tekijät valmistumisen jälkeen ainakin hetkeksi aikaa töihin. Vakituisena hän aloitti talossa 1982.

Samoihin aikoihin hän ryhtyi pienen, Alastaron Kojolla sijaitsevan kotitilansa jatkajaksi. Elämäntavaksi tuli tehdä Sallilan työn ohessa tilan töitä, hän muistelee ja arvioi olevansa ”liiankin työorientoitunut”.

Kodinperintönä hän kokee saaneensa positiivisen asenteen.

– Aina pitää yrittää, hän summaa maanviljelijäperheen ajatusmaailmaa.

Tila vaikutti myös uraan, sillä se oli side seutuun. Sallila tuntui nuoresta miehestä kohtalaiselta työnantajalta ja ennen kaikkea paikallisuus kiinnosti.

Se on ollut työn ydin vuosikymmenten ajan – itsenäisenä sähköyhtiönä asiat ovat omissa käsissä.

Sähkömarkkina on raakaa bisnestä.

– Yöunet ovat välillä menneet, kun on miettinyt ratkaisuja. Kyllä se kivalta tuntui, kun sai laittaa kirjeen menemään siitä, että tulee hintakatto.

Niissä vaikeimmissa asioissa, kuten hinnankorotuksissa, on liiketoimintajohtaja saanut välillä ”sähköistynyttäkin” palautetta.

– Vaikka on vaikeakin asia, niin asia pitää kertoa joka suuntaan samalla tavalla. Eli usein sanon niin kuin asia on. Palautteen suhteen on tärkeää asenne: pitää kuunnella ihmistä, ei vain kuulla, ja sitten pitää kysellä, yrittää ymmärtää. Kaikki pitää tehdä niin, että kehtaa kulkea kylällä ja morjestaa.

 

Raimo Prusin viimeinen toimistopäivä on ensi keskiviikko, mutta vielä pari projektiakin hän on luvannut saattaa Sallilassa loppuun.

– Ja olen sanonut täällä, että soittaa saa aina, hän viittaa työkavereihinsa, mutta arvelee kyllä, että kannattaako kovin pitkään edes soitella, sillä sähkömarkkinat kehittyvät niin nopeasti, että äkkiä sitä neuvot eivät enää päde.

Moni asia säilyy muuttumattomanakin.

Perusvoimaa sekä säätövoimaa, sellaista mikä ”puksuttaa” säästä riippumatta ja talvellakin energiaa, tarvitaan hänen mielestään lisää, jotta tehopula ei uhkaa. Edullistakin energian tulisi olla, jotta ”Suomi pysyy mukana” maailman menossa.

– Toimintavarmuus on tärkein, sitä asiakkaat aina odottavat. Eikä meillä juurikaan ole sähkökatkoja.