Vihdoin! – Tällaisissa tunnelmissa alkoi kultajuhlinta

0
Illan pukeutumiskoodi oli keltamusta ja se päti monilla myös hiusmuodissa.

Kun Hurrikaanin kultajoukkuetta piirittää Loimaan Liikuntahallin pelikentällä fanien joukko, seassa liikkuu myös mies kultakypärässä.

– Tälle tuli ensimmäisen kerran käyttöä, Ari Ahlqvist virnistää.

Sirpa ja Ari Ahlqvist olivat finaalien hengessä mukana asusteita myöden ja kiittelivät loimaalaista talkoohenkeä – ottelutapahtuman rakentamisessa oli mukana niin lentopallo-, pesäpallo- kuin koripalloväkeäkin.

Vuosikausia muun muassa järjestysmiehenä ja kahvilavastaavana talkoillut ja nyttemmin ”yleismieheksi” ylennyt mies oli finaalipelin kunniaksi laittanut päähänsä kypärän, jonka hän sai, kun hänet valittiin lähes kymmenen vuotta sitten Talonrakennusteollisuuden Lounais-Suomen piirin Vuoden mestariksi.

– On tätä haettu, hän huokaa kultajuhlan humussa ja luonnehtii, että nyt oli meidän vuoro.

– Ja kun se tuli vielä niin hienolla esityksellä, hän kehaisee.

Liigataipaleellaan viisi hopeaa ja kolme pronssia saalistaneen joukkueen siivitti tällä kertaa kultaan hänen mielestään rauhallisuus.

– Vaikka välillä peli aaltoili, niin aina se rauhallisuus kaivettiin sieltä esiin. Koskaan ei leuka mennyt lattiaan.

Hurrikaania hän pitää Loimaalle ja seudulle isona juttuna.

– No kun katsoo vaikka sitä, miten paljon se saa ihmisiä liikkeelle ja miten hyvä tunnelma peleissä on. Ehkä mestaruus tuo sitten Liikuntahalliin kaivatun laajennukseenkin.

Kultaisiin asusteisiin pukeutunut Sirpa Ahlqvist muistuttaa viereltä myös lentopallon hyvistä harrastajamääristä.

Vaikka talkoohommaa on jo vuosia takana, Ari Ahlqvist jaksaa vieläkin ihmetellä aina vaan jostakin Loimaalla löytyvää talkoointoa.

– Tätäkin finaalipeliä tultiin tekemään yli lajirajojen, täällä on mukana talkoolaisia pesisporukasta ja koriksestakin, hän hehkuttaa.

Myös pitkään Hurrikaanissa talkoillut Hannu Vehviläinen nojasi katsomon reunaan ja katseli sydämensä kyllyydestä kentällä iloitsevaa joukkuetta. Tunnelma tuntui samalta kuin silloin, kun joukkue nousi vuonna 2007 liigaan.

Kun häneltä kysyy perinteisen urheilukysymyksen, että miltä nyt tuntuu, niin kuvaukseksi irtoaa vain yksi sana.

– Hienolta, hän sanoo ja koskettaa sydäntään.

Hallin seinältä, juhlahumun yläpuolelta paistaa lakana, jossa on hänen poikansa, Hurrikaanin seuraikoni ja entinen joukkueen kapteeni Jukka Vehviläinen. Hän menehtyi liikenneonnettomuudessa kolme vuotta sitten.

– Ei tehnyt Jukka turhaan työtä, hän lausuu.

Ja sitten pompsahtaa lapsenlapsi paikalle.

– Mun lähti hammas, ilmoitettiin kesken mitalijuhlinnan ja haastattelun papalle.

Aika rajut juhlat! Onneksi oli sentään kyse maitohampaasta.

Tunnelmaa luotiin pelin aikana monien erilaisten rytmiryhmien avulla. Ne siivittivät illan ilmeen keltamustasta kultamustaan.

– Saa nähdä, alkaako tästä Hurrikaanin dynastia, TuTo Volleyn talkoolaisporukkaan kuuluva Tapio Isokorpi pohti Loimaan Liikuntahallin juhlarumbasta viileään kevätiltaan poistuessaan ja viittasi viime vuosina lentopallon Mestaruusliigaa hallinneen Valepan kultaputkeen.

Hurrikaanin kulta tuli sen verran hyvällä pelillä, että kulta oli hänen mielestään ansaittu.

Jos ei nyt patsasta sentään, mutta vähintään kahvit kaupungintalolla joukkue ansaitsee, hän arvioi.

– Jos tästä alkaa Hurrikaanin dynastia, niin sitten voi se patsaskin olla paikallaan.

Kaija Jokisen ja Kauko Vuorisen pojista sekä Kasper että nyt kultaa saanut Kasimir ovat pelanneet Hurrikaanissa. Keltaisiin asusteisiin puketuneet vanhemmat nauravat, että osaisivat ehkä unissaankin hallille ja kuvaavat itseeän lentopalloperheeksi.
– On tämä harvinaista herkkua pelaajille.
Ja vanhemmille myös.