Minulla on kaksi tai neljä (juhannuksena ehkä 12) erittäin mukavaa vuokralaista. Kun siirryimme kaukolämpöön vuonna 1998 vapautui kaksi asuntoa: eli kaksi suurta savupiippua. Naakat löysivät toisen heti, ja käsittääkseni sama suku on pesinyt siellä vuodesta toiseen jatkuvasti. Meillä on terassi sopivasti niin, että keväisin ja kesäisin voi seurata naakkaparistunnan ja heidän perheensä touhua.
Kun poikaset varttuvat ja opettelevat lentotaitoa, olen joutunut myös pelastustehtäviin. Jarpan VPK on joutunut joskus tehtäviin pudonneiden pikkunaakkojen vuoksi. Valitettavasti joitain pikkuisia on nuohooja joutunut poistamaan myös saunan hormista, joka on vielä alkuperäisessä käytössään.
Muutama vuosi sitten toiseen piippuun ilmestyivät uudet vuokralaiset. Piipun nokassa on huippuimurin yksikkö, joka ei ole enää käytössä. Kesti kauan ennenkuin oivalsin, miksi yksikkö on oivallinen asunto. Siinä on ”potkuria” varten puolen neliön kokoinen ja noin kolmenkymmen sentin syvyinen kolo. Kalalokkiparistukunta löysi sen tosiaan muutama vuosi sitten; kantoi sinne vähän risuja ja siitä lähtien olettaakseni sama perhe on lisääntynyt siellä hyvällä menestyksellä.
Naapurukset naakat ja lokit sopivat hyvin keskenään. Ainut ongelma ovat vieraat linnut, jotka tulevat vaanimaan vakituisten asukkaiden reviirille.
On tavallaan hauska seurata, miten kotiaan joutuu jatkuvasti puolustamaan. Toisaalta olen ainakin kerran joutunut lokkihyökkäyksen kohteeksi, kun ilmeisesti urosherra tulkiksi minut uhaksi kun olin tulossa kotiin etupihalle. Takapihalla, jossa terassi on, suvaitaan kaikki ihmistoiminta. Vain kissa joutuu luimistelemaan ja varomaan kovin julkista esiintymistä.
Ei ole vahinkoeläimiä Vain elämää. Kuitenkin on yksi poikkeus: vahinkoeläimistä taitaa olla pahin ympäristönsä saastuttava ja sotia käyvä ihminen.
Jari Niemelä