Nämä eurovaalit muistetaan Vasemmistoliiton väistyvän puheenjohtajan Li Anderssonin lähes 250 000 äänen ennätysäänimäärästä. Häntä pidetään sanavalmiina ja hyvänä poliitikkona yli puoluerajojen, mutta hyvä kysymys on, että kun noin joka neljästoista äänestäjä antoi äänensä hänelle, minkä viestin he halusivat välittää – ja mihin suuntaan?
Kun äänestysprosentti jää eurovaaleissa toistuvasti reilun 40 prosentin tienoille, pitää niin politiikan, poliitikkojen kuin median ja kaikkien muidenkin katsoa peiliin – vai pitääkö vain hyväksyä se, että yli puolet ei äänestä ja tulos on siksi tavallaan vain suuntaa antava. Mutta silti pätevä.
Miten asioista pitäisi kertoa, jotta vaalit kiinnostaisivat? Ainakaan äänestäjän ei tarvitse osata vaikkapa EU:n budjettikirjan jokaista momenttia. Enemmänkin vaaleissa äänestetään suunnasta sekä henkilöstä ja ryhmästä, jotka siihen suuntaan omalla työllään asioita vievät.
Jos jokin asia ei toimi, ei sitä jätetä sikseen ja kärvistellen eletä sen kanssa. Sitä muutetaan. Se ei tapahdu hetkessä: politiikka on viestijuoksua – yksi vie kapulaa jonkun aikaa ja se siirtyy seuraavalle joko vaaleissa tai kun viestinviejä on muuten hapoilla. Yksi saa harvoin mitään aikaan.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, jota pitää tehdä siellä, missä on mahdollisuus vaikuttaa. Niin kunta-, alue-, valtakunnallinen kuin unioninlaajuinen suomalaisten asioiden hoitaminen tarvitsee parhaat kyvyt ja sinnikkäimmät tekijät.
Koska kunta- ja aluevaalit ovat ensi vuonna, aloitamme Loimaan Lehdessä ”kuntoprojektin” jo niitä varten. Ensimmäisenä avaamme valtuutetuille ja kansalle Loimaalla omat kyselyt meneillään olevan valtuustokauden saavutuksista ja siitä, mitä asioita pitää vielä saada maaliin ensi kesään mennessä. Vastaamaan ehtii 9.7. mennessä. Valtuutetuille kyselystä lähtee oma linkki, kansalaiset pääsevät vastaamaan 11.6. alkaen osoitteessa loimaanlehti.fi