Kesän spontaani matka Keski- ja Itä-Suomeen toi silmieni eteen suoraan sen, miten keskieurooppalaiset turistit ovat löytäneet tiensä Suomeen. Pohjoisen metsien rauhallisuus ja hiljaisuus todella näyttävät kiehtovan muiden muassa joitakin saksalaisia ja ranskalaisia.

Istuessani nuotiotulella valmistamassa retkikeittimelläni iltaruokaa huomasin istuvani keskellä saksalaisia kansallispuistossa. Välillä silmiä hivelevän kauniista järvimaisemista melomasta kajakilla palasi yksi jos toinen ranskalainen ja jokunen sveitsiläinen. Uteliaana toimittajanenäni hieman heräsi henkiin kesken palautumisretkeäkin ja laskin lähes puolet erään kansallispuiston parkkipaikan retkeilypakettiautojen rekkareista kuuluvan keskieurooppalaisille autoille.

Suomen vaihtelevat kesäsäät eivät näytä pelottavan kuitenkaan kaikkia turisteja. Kun sanoin yhdelle saksalaispariskunnalle heidän olleen onnekkaita, että sateet eivät osuneet heidän lomalleen, niin he totesivat asian olevan yksinkertaisesti pukeutumiskysymys. Ja niin ajatellaan kuulemma Saksassa. Tämä fraasi on tuttua myös Suomessa, ja erilaisia sadevarusteita riittääkin monen Suomessa asuvan kotona.

Törmäsin myös samalla reissulla Suomessa aikoinaan vaihto-oppilaana olleisiin espanjalaisiin. He olivat paenneet Suomeen lomalle Andalusian ja Madridin kuumuutta, mutta olivat huolissaan siitä, jos sää muuttuu kovin sateiseksi. Juuri heidän saapuessaan alkoi sataa myös itäisessä Suomessa.

Sevillalaismiehellä ei ollut kunnon sadevaatteita, koska hänen kotikaupungissaan eteläisessä Espanjassa sataa vain muutamana päivänä vuodessa. Heidän suunnitelmiinsa kuului myös retkeily luonnossa. Esimerkiksi Luoteis-Espanjan sateisemman Galician asukkailla tämä samainen fraasi pukeutumiskysymyksestä on myös usein käytössä. Nyt kun mietin, enpä tainnut Espanjassa asuessa kovin monta kumisaapasta nähdä. Meillä Suomessa se on nykyään jopa trendikäs jalkine.

Ylen puoli yhdeksän uutisia katsellessani huomasin, miten eräs saksalainen perhe ihmetteli puolestaan sitä, miten Helsingin Rastilan leirintäalueella ei ole sähköpistettä teltalle, ja sellaiseen asiaan hän ei ollut muualla Euroopassa juurikaan törmännyt.

Toisia ilmeisesti juurikin kiehtoo se, miten Suomessa voi leiriytyä luonnossa niin helposti jokamiehen oikeuksin ilman mukavuuksia. Täällä voit olla kuin Robinson Crusoe ja meloa saareen – ja sitten vielä nukkua siellä ilmaiseksi teltassa, jos se ei ole kenenkään piha. Toivottavasti säilyykin sellainen oikeus.

Saksalainen nuori nainen ihasteli, kuinka monta kansallispuistoa Suomesta löytyy. Hän oli kotoisin pienestä kaupungista, mutta hän totesi, että runsaan 84 miljoonan asukkaan Saksasta on vaikea löytää sellaista paikkaa, jossa olisi samanlaista hiljaisuutta kuin Suomessa. Ei edes luontoreiteillä ole heidän mukaansa hiljaista, vaan siellä on usein paljon porukkaa.

Vierailemieni kansallispuistojen poluilla oli myös yllin kyllin tilaa ihmisille kulkea aivan rauhassa. Polkujen varrella oli toinen toistaan upeampia kallioita, joista avautuivat näkymät järvelle kaikessa hiljaisuudessa ilman ruuhkia.

Marianne Rovio