Ystäväni on tehnyt töitä lukion ohella kolmen vuoden ajan sekä jokainen kesä 15 vuotta täytettyään. Hän on säästänyt miltei kaiken palkkansa, jotta pystyisi korkeakoulussa elämään opiskelijaelämää vapaasti. Nyt yliopiston alkaessa syksyllä hänen saamansa asumistuki tippuu näiden säästöjen takia, ja hänen täytyy sittenkin käyttää suuri määrä niistä vuokraan.
Uusin leikkaus asumistuesta tuli voimaan tänä vuonna, ja tästä eteenpäin omaisuus vaikuttaa asumistuen määrään. Viidesosa sellaisesta omaisuudesta, joka ylittää 10 000 euron rajan, huomioidaan vuositulona asumistukea haettaessa. Esimerkiksi osakkeiden, talletusten ja kiinteän omaisuuden ollessa arvoltaan 15 000 euroa, vuosituloihin asumistukea hakiessa lasketaan 5 000 eurosta viidesosa, eli 1 000 euroa.
Ystävälläni on säästötilillään noin 20 000 euroa töistä, puhtaasti tulevaisuutta varten säästettynä. Onkin hyvin epämotivoivaa hakeutua töihin kesällä tai korkeakoulun ohella, kun säästötkin lasketaan tuloiksi. Jos nimittäin kuka tahansa laitetaan valitsemaan ilmaisen rahan ja omien säästöjen käyttämisen välillä, ilmainen raha voittaa. Omaisuusrajan asettaminen näin passivoi opiskelijoita ja jokaista, joka saa asumistukea. En muutenkaan koe, että omaisuudesta pitäisi rokottaa, sillä se ei ole jatkuvaa tuloa. Se on usein vain säästöjä tehdystä työstä, harkittu valinta tulevaisuutta varten tai esimerkiksi isovanhemman lahja lapsenlapselleen.
Valtiovarainministerimme käskiessä ihmisiä töihin, hallitus tekee päätöksiä, jotka pakottavat tuensaajat käyttämään säästöjään, katumaan sijoituksiaan ja jäämään pois töistä. Valtioneuvoston sivuilla kerrotaan muutoksen perusteluksi se, että sen tarkoitus on vahvistaa ja tasapainottaa julkista taloutta, ja hillitä asumistukimenojen kasvua. Näiden säästöjen siis ajatellaan esimerkiksi hillitsevän valtion velkaantumista. On erikoista, että julkisen talouden tasapainottaminen ajatellaan saavutettavan työvoiman passivoitumisella ja nuorten tulevaisuuden unelmien heikentämisellä.
Yleisesti ottaen tulonsiirroissa on toki paljon asioita, jotka kaipaisivat muutosta. Itse olen perustulon kannalla monesta syystä, mutta en voi kiistää asumistuen olevan hyvin toimiva tuki. Asumistuki nimittäin mahdollistaa tulojen nousun suhteellisen vapaasti, sillä tuen määrä ei laske tulojen noustessa radikaalisti, mikä vähentää kannustinloukkuja tukia saadessa. Asumistuki on myös joustava, kohdistuu pienituloisille ja estää toimeentulotuen piiriin joutuvia. Onkin hyvin vaikea käsittää hallituksen suurta innostusta leikata juuri siitä.
Tällaiset leikkaukset saavat ihoni aina hieman kananlihalle, sillä kodin tulisi olla jokaisen ihmisoikeus. Asumistukea tullaan silti todennäköisesti leikkaamaan vieläkin enemmän.
Kuka tietää, mitä rajoitteita seuraavaksi keksitään?
Mona Lehto