LENTOPALLO Viimeistä kertaa nykyisellä porukallaan reissuun lähtenyt Limppi, eli Pieksämäen Tsempin ja Liperin Taimen yhdistelmäjoukkue valmistautui yhden maissa alkaneeseen ensimmäiseen otteluunsa iloisella mielellä.
– Sunnuntaina saattaa kyllä tirahtaa pari kyyneltä, Anna Soikkeli ennusti.
Joukkueen jäsenet ovatkin ehtineet reissaamaan kosolti yhdessä, vaikka yhteisjoukkue seurojen kesken onkin ollut vain tämän kauden ajan. Power Cupissakin jokainen pelaaja on kerinnyt käymään ainakin viidesti, osa ehkä jopa kymmenen kertaa. Miten niitä nyt kaikkia voisikaan muistaa.
– Tytöt ovat kuitenkin tuttuja pelikentiltä jo ihan pienistä alkaen, vaikka vasta tämä kausi onkin yhtenä joukkueena pelattu, valmentaja Matti-Juhani ”Masi” Narinen kertoi.
Joukkue saapui Loimaalle jo keskiviikkona ja he majoittuvat Liikuntahallilla. Muita Tsempin joukkueita Powerissa on kuusi ja Taimen joukkueita kolme.
Keskuskoulun kentältä löytyi muitakin turnauskonkareiksi laskettavia joukkueita, kuten Ylikiimingin Nuijamiesten c-poikien joukkue, joka on neljännellä Power Cup -reissullaan. Myös Nuijamiesten joukkue saapui Loimaalle keskiviikkona, ja majoitustilat Niinijoen koululla olivat valmentaja Heikki Vimparin mukaan turnausasteikolla hyvät.
– Joissain muissa paikoissa on vähemmän vessoja ja suihkuja, ja eikös niiden riittävä määrä yleensä kerro majoituksen tasosta.
Nuijamiesten bussi starttasi keskiviikkona kello 11 ja noin 600 kilometrin matkalla pidettiin kolme jaloittelutaukoa. Salon Viestin joukkueilla taukotarve lienee ollut pienempi, ja sattuman kautta myös yhden joukkueen ”huoltorekka” löysi pelikentän viereen.
– Kävi hyvä tuuri, kun me leiriydyimme tähän (Turuntien Novidan parkkipaikalle) ja tytöt pelaavat ensimmäisen pelinsä tuossa ihan viereisellä kentällä, huoltojoukot ilakoivat.
Ensimmäinen peli oli kenttähuoltojen vuoksi hieman myöhässä, mutta se ei värikkäästi pukeutunutta joukkuetta häirinnyt.
Power Cupin paikallispäällikkö Katariina Kojo kertoi turnauksen alun sujuneen niin hienosti, että nyt voi jo hieman huokaista helpotuksesta. Kuukausia kestäneet valmisteluhommat ja talkoolaisten värväys kannatti Kojon mukaan todellakin tehdä.
– Esimerkiksi (kenttien ja muiden pisteiden merkinnässä käytettyjen) ilmapallojen täyttämiseen meni kaksi ja puoli tuntia aikaa, vaikka siinäkin oli monta talkoolaista tekemässä, Kojo kertoo ja lisää, että monien pieniltä vaikuttavien yksityiskohtien suorittamiseen kuluu yllättävän paljon työtunteja.
Power-Torilta löytyi kioskien vierestä Lentopalloliiton piste, jossa pääsi testaamaan, miten kovaa pallo omasta kädestä lähtee tai kuinka korkealla pallo voi olla, että siihen vielä osuu. Hyppäämisessä ohjeistamassa oli muiden muassa Lentopalloliiton urheilutoimenjohtaja Tapio Kangasniemi, jota Powerin avauspäivän melske ilahdutti.
– Kelikin on aika täydellinen, kun ei ole kylmä tai kuuma eikä edes sada. Toisaalta näissä turnauksissa sääoloilla ei niin suurta merkitystä edes ole, sillä nuorten turnausmieli pysyy korkealla, vaikka vähän sataisikin.
Ulottuvuutta testaavalla hyppytelineellä pallo oli asetettu lähes kolmen metrin korkeuteen, vaikka eräs lentopalloselostajanakin tunnettu herrasmies yrittikin väittää hirmupomppijoille sen olevan puoli metriä matalammalla.
Ylivieskan Kuulan lentopallonuori Jimi Piispanen hyppäsi palloon vaivattomasti ja seurakaveri Veeti Päivärintakin siihen hyvin ylettyi, kunhan hieman asetteli askelmerkkiään.
– Pääjuttu Power Cupissa on tietysti kaverit ja pelit. Mutta on kivaa, että täällä on kaikenlaista muutakin tekemistä, kaksikko totesi.
