– Tähän väliin on mahtunut kokonainen elämä.
Tuomas Välimäen kuvailu Suicide Driversin lähes 20 vuoden mittaisesta tauosta on kohtalaisen kuvaava. Bändi heitti edellisen keikkansa Ankkuripaikan terassilla vuoden 2006 Power Cupin aikaan ja nyt nelikko astelee lavalle Loimaan Keilahallilla heti seuraavan Power Cupin yhteydessä perjantaina.
– Tavallaan sellainen ”ympyrä sulkeutuu” -tilanne siinä. Toivottavasti meidänkin ikäiset talkoolaiset uskaltavat tulla keikalle, vaikka olisikin jotain hommia heti aamulla, Teemu Tuominen pohtii.
Bändin vauhdilla kiitävän rokkikärryn kyytiin kehotettiin hyppäämään jo yli 20 vuotta sitten (LL11.11.2004). Yläasteella yhteisen sävelen löytäneen nelikon tiet erkanivat lukio- ja ammattikouluopintojen jälkeen. Vaikka rokkikärryn palaset seikkailivatkin erillään, niin elämäntapa säilyi nelikolla entisellään – siis musiikkina.
– Tässä meni 19 vuotta niin, ettei kertaakaan oltu samassa tilassa. Se on aika erikoista, koska ei me nyt hommaa riidoissa lopetettu ja on ollut kyllä monia tapahtumia, joissa oltaisiin voitu olla, Tuominen kummastelee.
Paljon on parissa vuosikymmenessä muuttunut, mutta heti ensimmäisissä paluutreeneissä kävi selväksi, että tärkein on yhä tallella. Välimäen läskibasso, Ville Laaksosen rummut, Samuli Lepolan kitara ja Tuomisen laulu sekä kitara soivat yhteen käsittämättömän saumattomasti.
– Siinä oli nostalginen fiilis. Katsoin, että nuohan on vanhentuneet ihan helvetisti, vaikken itse ole yhtään. Mutta sitten samaan aikaan tuli sellainen olo, että mähän oon ollut tässä ennenkin. Kun biisit lähti soimaan, niin tuntui, ettei mitään olisi muuttunut, Laaksonen tunnelmoi.
– Me oltaisiin voitu periaatteessa siitä kylmiltään lähteä johonkin klubikeikalle ja olisi mennyt täysillä läpi, Tuominen komppaa.
Harrastus oli Laaksosen mielestä tyhmä sana vielä vuonna 2004, mutta ei ole enää. Sanan merkitys on kääntynyt jopa päälaelleen, sillä nyt harrastus mielletään sellaisena touhuna, jonka parissa paineet häviää vaikka siihen suhtautuisikin vakavasti. Sitten taas, jos musiikki alkaa tuntua työltä, se on paskaa, kuten Laaksonen asian muotoilee.
– Tässä on kypsyyttä tullut lisää jokaiselle ja kokemus tuo varmuutta. Mutta olihan nämä kolme ainakin todella hyviä soittajia jo nuorina. Samulikin sanoi ekoissa treeneissä, että ”ei hitto, näitähän pitää ruveta treenaamaan”, kun oli niin teknisisiä juttuja ladattu biiseihin jo silloin, Välimäki toteaa.
– Yksilötaito jokaisella on varmasti kasvanut ja ehkä joo varmuuttakin tullut lisää. Mutta kypsyys on minun kohkaamisestani todella kaukana, Laaksonen nauraa.
Lähtökohtaisesti bändin kokoonpanossa ei ollut Tuomisen mukaan aikanaan mitään järkeä. Siis jos pohditaan jäsenten taiteellisia intohimoja. Itseään hän kuvailee musiikin sekasikiöksi, rumpalia kiehtoi proge, kitaristia jazz/metalli, basistia kantri/50-luvun rock. Näistä aineksista syntynyttä soppaa voisi kuvailla jonkunmoiseksi punkabilly fuusioksi, jos lokeroida tahtoo.
– Ehkä me hajottiinkin vähän siitä syystä, että oli niin eri suunnat musiikillisesti. Mutta hieno siemen silloin kylvettiin ja me luotiin täysin omanlainen soundi, joka tuntuu edelleen täysin luonnolliselta.
– Jollain keinolla me saatiin tähän ne kaikkien systeemit. Joku toppuutti jotain aina jossain ja löydettiin joka idealle hyvä kompromissi, Laaksonen lisää.
Keskustelut yhteen palaamisesta lähtivät viime vuonna, kun Laaksonen pyysi Tuomista bestmanikseen ja jonkun saunaillan aikana puhe kääntyi nostalgisesti ”surmanajajiin”.
– Olihan Samulin äitikin usein kaupassa kysellyt, että olisiko vielä yksi Suicide Driversin keikka? Mutta se oli silloin vaan naureskelua. Nyt kun Ville oli ottanut asian puheeksi, niin ajatus jäi kiehtomaan ja soitin hänelle, että olitko nyt aivan tosissasi?
Pian ideassa olivatkin kaikki mukana ja kun paluu yhteen kerran sujui niin saumattomasti, ei se tule jäämään yhteen nostalgialla koristeltuun keikkaan. Uusia kappaleita on jo hahmoteltu ja mikäli rumputaiteilijaa on uskominen, tulevat ne kuulostamaan yhtä vaarallisilta kuin vanhatkin.
– Vähän mua on huolettanut, että uusista biiseistä tulee jotain poppia. Jos yhtään vaikuttaa siltä, niin minä pistän kaiken peliin ja sotken pakkaa mahdollisimman paljon. Sanoi Tuomas mitä tahansa.
Yhdessä yhtyeessä -sarjassa kerrotaan saviseutulaisista bändeistä/orkestereista/yhtyeistä. Sarjaan sopivista kokoonpanoista voi vinkata sähköpostitse: toimitus@loimaanlehti.fi tai soittamalla: (02) 588 8032.