LOIMAA Kevään mittaan Eero Pihtilä, 69, on ollut Hirvikosken ytimessä tuttu näky. Hän on putsaillut ja maalannut kylän bussipysäkit, joihin oli vuosien mittaan kertynyt häiritsevästi töhryjä, pääosin graffiteja.
Idea sai alkunsa Power Cupista ja Okrasta, isot tapahtumat kun tuovat kaupunkiin vilskettä ja suuren määrän ihmisiä. Pihtilän toiveena on ollut, että Loimaa voisi näyttäytyä parhaimmillaan.
Hän ryhtyi tuumasta toimeen: putsasi ensin yhden kävelyreittinsä varrella olevan pysäkin ja mietti, että kyllä ne muutkin kaipaisivat siistimistä. Omin varustein hommaa ei tarvinnut jatkaa, kun Pihtilä otti yhteyttä kaupunkiin, joka lupasi tarvittavat välineet.
– Se meni hienosti, hän kiittelee.
Pihtilä on pohtinut, harmittaako tekijöitä, että heidän kuviaan on poistettu, sillä yhden pysäkin seinän hän on jo joutunut maalaamaan uudestaan.
– Ymmärtäähän sen, että tasainen pinta houkuttelee, mutta toivottavasti ne nyt saisivat olla vähän aikaa, hän sanoo.
JOS jokin homma kaipaa tekijää, siihen voi hyvin tarttua itsekin kysymällä vaikka luvan, kuuluu ajatus, joka on ohjannut Eero Pihtilän tekemisiä.
Hän kerää katujen varsilta roskia ja käy viikoittain siistimässä Hirvikosken kuntoradan läheisyydessä olevan laavun. Työlle on tarvetta.
– Ei se joka viikko ole kovin paha, mutta välillä jälki on aikamoinen. Jos laavulle vie makkarapaketin, pitäisi se jaksaa kantaa kotiin.
Laavulla tuntuu olevan paljon kävijöitä, mikä on Pihtilän mielestä tietenkin hienoa. Vielä kun ne käyttäjät oppisivat käyttäytymään.
– Kun kyläyhdistys sai laavun sinne hommattua, niin olisi se hyvä saada pysymään siistinä.
Pihtilä on ollut muutenkin mukana siivoustalkoissa, ruokonnut pururadan ympäristöä, ollut kaatamassa ja keräämässä puita ja roskia.
Työskentely on huomattu, sillä hänet on aikoinaan valittu Vuoden hirvikoskelaiseksi.
LÄHIPIIRI kuvailee Pihtilää ahkeraksi eläkeläiseksi, johon voi turvata remonttiavussa ja lasten kanssa olemisessa ja joka on monessa mukana, kuten vaikka Power Cupin talkoolaisporukassa.
– Kun on hyvässä kunnossa, voi tehdä, mitä haluaa. Jos taas joku tarvitsee apua, yritän sitten auttaa.
Kiireitä hän ei koe, sillä toimiminen on vapaaehtoista ja omatahtista ja tuo taas mukanaan hyvää mieltä ja uusia tuttavuuksia.
PIHTILÄN 40-vuotinen työura kului VR:llä, ja eläkkeelle hän jäi konduktöörin hommista. Hän kertoo katselleensa rautatieaseman kulmia harmistuneena, siellä kun on paikoitellen tosi törkyisiä kohtia. Bussipysäkkiprojektin jälkeen siivousurakka saattaakin jatkua keskustassa, vaikka myös muissa taajamissa olisi tarvetta.
Hirvikosken maisemia Pihtilä on katsellut 25 vuotta. Vaikka katukuva on muuttunut ja palveluja lähtenyt, on kylä hänestä sen arvoinen, että siitä kannattaa pitää yhdessä huolta.
– Kun Hirvikosken läpi ajaa, on se harvinaisen hyvännäköinen pylväshaapoineen. Toivottavasti se pysyisikin sellaisena.