LOIMAAN SEUTU Loimijoki ottaa kesän vastaan sameana mutta todennäköisesti uintikelpoisena. Virtaamat ovat laskeneet talven huippulukemista, eikä savisameus tai poikkeuksellinen fosforikuormitus vaikuta suoraan joen virkistyskäyttömahdollisuuksiin.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ympäristöasiantuntija Hanna Alajoki toteaa talven olleen monin tavoin poikkeuksellinen. Suurista virtaamista ja eroosiosta johtunut fosforikuormitus nousi helmikuussa pahimmillaan 20-kertaiseksi 2010-luvun keskimääräiseen tasoon nähden.
– Virtaamia nostatti se, että maa ei jäätynyt ja sade tuli lumen sijasta vetenä, Alajoki taustoittaa.
Loimijoen fosforikuormitus oli lokakuussa 2019 vielä normaalitasolla, mutta loppuvuodesta se kasvoi runsaiden sademäärien vuoksi jopa kolminkertaisiksi verrattuna vuosien 2010–2018 keskiarvoon.
Tammikuussa fosforipitoisuudet laskivat, mutta helmikuu oli mittaushistorian valossa poikkeuksellisen raju. Runsaat sateet aiheuttivat sen, että savisamennus oli nähtävissä Kokemäenjoen suulla Selkämerellä asti. Värimuutos alkoi Huittisissa, jossa Loimijoen vesi laskee Kokemäenjokeen.
Kokemäenjoen fosforipurkaus ei ollut ainoaa laadussaan. Suomen Ympäristökeskus kertoo ravinnekuorman olleen Perämeren valuma-aluetta myöten normaalia korkeampi.
Kohonnut fosforipitoisuus aiheuttaa virtaavassakin vedessä rehevöitymistä, joka näkyy esimerkiksi isosorsimolauttoina ja vesikasvillisuuden runsastumisena. Savisameus on esteettinen haitta. Veden uimakelpoisuutta arvioidaan mittaamalla suolistoperäisiä bakteereja, joiden määrä ei liity suoraan virtaukseen tai eroosioon.
– Tämä tilanne on ohimenevä, eikä sen perusteella vielä tiedetä, millainen tuleva kesä tulee olemaan. Jokiympäristö on niin erilainen kuin järviympäristö, jossa kuormituspulssi voi näkyä suoraan seuraavana kesänä esimerkiksi runsaampina leväkukintoina.
Loppuvuoden runsaat vesisateet ovat viime vuosina muodostaneet Loimijoelle toisen tulvahuipun kevättulvan lisäksi. Normaalistu maalis-huhtikuulle ajoittuva lumen sulamisvesistä muodostuva kevättulva jäi tänä vuonna selvästi talviaikaisia virtaamia pienemmäksi.
Sateille ei mahda mitään. Vesistönsuojelutyössä valuma-alueiden merkitys korostuu, sillä veden pidätyskyvyn lisääminen vaikuttaa positiivisesti moniin ilmaston muuttumisesta johtuviin haittoihin.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys pilotoi parhaillaan Punkalaitumella toimintamallia, joka tähtää eroosion vähentämiseen sekä valuma-alueen veden pidätyskyvyn lisäämiseen. KVVY ei toimi yksin vaan sidosryhmien kanssa keskustellen.
– Toimintamalli, jossa maanomistajien ja asukkaiden kanssa tehdään yhteistyötä, on nähty hirveän hedelmällisenä. Kaikkien osapuolien täytyy kokea hyötyvänsä vesistöjen ja valuma-alueiden tilan parantamisesta, Alajoki kertoo.
Katriina Reijonen