KOLUMNI, Mona Lehto: Maaseutu vai kaupunki?

0

Tämän vuoden maaliskuussa jouduin tekemään ehkä tähänastisen elämäni suurimman päätöksen. Minun täytyi nimittäin valita jatko-opiskelupaikka ja sen kautta päätös muutosta. Pohdin pitkään, pitäisikö jäädä vain tuttuun ja rakkaaseen kotiin vai olisinko valmis erittäin suureen muutokseen. Päädyin kuitenkin lopulta valitsemaan Tampereen lyseon lukion, jossa nyt opiskelen, ja sitä kautta muutin pois kotoa.

Muutto jännitti minua hyvin paljon. Sain tietenkin tukea perheenjäseniltä ja ystäviltä, mutta tein myös muun muassa netin syövereistä monia testejä, joiden tarkoitus oli mitata valmiutta muuttaa pois kotoa. Nettitestien ja tuttujen neuvojen lisäksi olen kuitenkin tarvinnut todella paljon muutakin tietoa ja asumalla 16-vuotiaana poissa perheen luota olen oppinut paljon.

PARIN kuukauden Tampereella asumisen jälkeen olenkin tajunnut, että kaikista hyödyllisimmät asiat asumisessa ovat opit käyttäytymisestä, ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Oikeastaan kaikki on kyllä onnistunut, mutta eniten uutta olen oppinut rahasta. Se ei ole ihme, sillä minusta tuntuu, että tuloista ja menoista usein hiljennytään. Jos oltaisiin avoimia ja puhuttaisiin konkreettisista numeroista, nuoret ja lapset saisivat heti käsityksen rahan tarpeellisuudesta. Se on siis ehdottomasti asia, jota pitäisi kotona korostaa ennen lasten muuttoa pois.

Muita asioita, joita olen muutosta oppinut ja ymmärtänyt, ovat erot Loimaassa verrattuna Tampereeseen. Vaikka olenkin vasta 16-vuotias, minusta tuntuu suurimmaksi osaksi itsenäiseksi omilleen muuton ansiosta. Tampereesta hienon tekevät myös Loimaalta luotaan työntävät asiat, kuten ennakko-oletukset ja muuttumattomuus. Opiskelupaikkoja verratessa huomaa myös suuria eroja. Jos Loimaan lukiossa ei osata arvostaa edes vanhojen tansseja, onko ihme, että opiskelijat eivät sitä välttämättä valitse?

KYLLÄ Loimaata ja alkuperäistä kotia silti välillä on ikävä. Eniten Loimaassa ikävöin sitä, miten kaupassa tunnistaa puolet naamoista, ja osaa kulkea kunnan sisällä melkein mihin tahansa ilman Google Mapsia. Täällä on rauhallista, pitkät välimatkat tuntuvat lyhyemmiltä ja elämästä tuntuu saavan maaseudulla enemmän irti.

Toki nuoria houkuttelevia tekijöitä esimerkiksi oppilaitosten sisällä pitäisi lisätä enemmän, jotta kaltaiseni viihtyisivät täällä paremmin. Samalla pitäisi myös vähentää tekijöitä, jotka estävät esimerkiksi perheiden muuttoa kuntaan, kuten kyläkoulujen lakkauttamista. Olisi hienoa nähdä Loimaa niin nuorisomyönteisenä paikkakuntana kuin esimerkiksi Tampere.

Loimaa kuitenkin on kaupunki, johon vielä joskus palaan. En tiedä, missä olen lukion jälkeen, mutta viimeistään eläkepäivilläni hurjastelen varmasti taas täällä. Vaikka siis asun tällä hetkellä muualla, kyllä Loimaa aina jollain tasolla takaisin houkuttelee.

Mona Lehto

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here