KOLUMNI Mielenrauhaa etsimässä

0

Marraskuun alkupuolella ahdisti. Elämä tuntui merkityksettömältä. Mikään ei oikein jaksanut kiinnostaa eikä mitään huvittanut tehdä. Ajatukset olivat aivan jumissa, jokainen hetki tuli vietettyä vahvassa aivosumussa. Silloin tajusin, että olen tuntenut näin ennenkin ja silloin syynä oli stressi.
Lähdin kartoittamaan tämänkertaisen stressin syitä ja huomasin, että suurin syy on pelko ja sitä kautta tulevat negatiiviset tunteet ja ajatukset. Tällä hetkellä pelon ilmapiiri meidän jokaisen ympärillä on käsinkosketeltava. Meitä pelotellaan koronalla ja sen varianteilla sekä pakkorokotuksilla, luodaan vihaa ja vastakkain asettelua rokottamattomien ja rokotettujen välille.
Mikähän siinä muuten on, että aina on jokin suurempi taho, joka yrittää saada tietyt ihmisryhmät vihaamaan toisiaan? 1950-luvulla tummaihoiset olivat vihan kohteena, sitä ennen juutalaiset. Homoseksuaalisuutta on pidetty sairautena ja pyydetty välttämään heitä. Eikä tästä ole kauankaan, kun oli Black Lives Matter -liike.
Minusta nimen pitäisi olla All Lives Matter. Kaikki me täällä olemme ÄitiMaan kupeista lähtöisin. Olemme sitten minkä värisiä tahansa, edustamme mitä tahansa kulttuuria tai uskontoa tai rakastamme samaa sukupuolta olevaa ihmistä, niin kaikki me olemme samanarvoisia.
Pohdimme näitä asioita yhdessä perheen kanssa, koska huomasin, että lapsetkin olivat alkaneet oireilla. Koulu eikä mikään mukaan oikein innostanut heitä. Miestä ahdisti työolosuhteet. Uskomme vahvasti siihen, että energioilla ja värähtelyllä on merkitystä yleiseen olotilaamme. Kerrostalossa asuessa nämä asiat korostuvat. Olemme koko perhe hyvin empaattisia ihmisiä ja reagoimme helposti muiden energioihin. Tällä hetkellä koko asuintalomme energiat ovat todella negatiivisia ja se ahdistaa meitä. Sama asia on miehen työpaikalla.
Mikä tähän sitten voisi auttaa, mietimme. Muutto ja työpaikan vaihto. Olemme jo pidemmän aikaa etsineet omakotitaloa vuokralle Loimaalta, mutta sellaista ei ole löytynyt. Päätimme laajentaa hakualuettamme ja löysimmekin loistavan vaihtoehdon pienestä kylästä Etelä-Pohjanmaalta. Lähin kauppa on 25 kilometrin päässä, eikä muita asukkaita ole koko kylällä kuin viisi. Siellä sielu lepää ja energiat korjaantuvat.
Me teimme tällaisen ratkaisun ja heittäydyimme seikkailuun. Kaikille se ei ikävä kyllä ole mahdollista. Mutta se, minkä jokaikinen meistä voi tällä hetkellä tehdä, on ajatella positiivisesti. Vaikka pelottaisi ja elämä potkisi päähän, niin yritä löytää joka asiasta jotain hyvää ja kaunista. Rakasta kaikkia, jopa vihollistasi. Peace, Love and Happiness.

Stina Saraste

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here