Istun ystävieni kanssa Aurajoen rannassa ja keskityn heidän nauruihinsa. Jokaisella heistä on niin erottuva nauru, että tunnistaisin sen missä tahansa väkijoukossa. Tai ainakin niin kuvittelen.
Ihanimpia ovat ystävät, sillä heidät voi valita. Olen valinnut ympärilleni ihmisiä, jotka tuovat lisää lämpöä muuten huoneenlämpöiseen sydämeeni, ja joiden kanssa voin keskustella mistä tahansa. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin liian tarkka yksityiskohta tai puheenaihetta, josta ei voisi puhua. Olen luonut ystävistäni pienen, lämpimän perheen, joka tekee toisinaan ruokaa yhdessä, jakaa nauruja sekä itkuja ja ennen kaikkea keskustelee keskenään.
Istumme Dynamon terassilla ja keskustelemme alkavasta kandivuodesta. Kävelemme kohti Hansaa ja keskustelemme lempiruuistamme. Istumme keittiössäni, teemme ruokaa ja keskustelemme siitä, mikä tulevaisuudessa pelottaa. Istumme Aurajoen rannassa ja keskustelemme hauskimmista seikkailuistamme, jotka ovat tapahtuneet puolenyön jälkeen.
Istumme Kaivopuistossa Helsingissä, ympärillämme pyörii sadoittain ihmisiä Pride-meiningeissä. Meillä on oma kuplamme, jossa keskustelemme viimeisimmistä seikkailuistamme ja jaamme sen, mitä toinen ei ole päässyt kokemaan. Nauramme ja halaamme, otamme kuvia Pride-lipun kanssa ja ihastelemme niitä kuvia, joissa nauramme ja katsomme toisiamme silmiin.
Jaamme synkimmät hetket keskenämme ja halaamme toisiamme, kun jokin onnistuu. Pidämme yhtä viimeiseen asti. Laitamme toisillemme viestiä, kun jotakin tapahtuu tai kun mitään ei tapahdu.
EDES VÄLIMATKA ei viilennä välejämme, sen olen huomannut kuluneen kesän aikana. Olen viettänyt normaalia enemmän aikaa poissa Turusta, jossa ystäväni ovat. Näemme harvemmin kuin tavallisesti, mutta kohtaamisemme ovat aivan yhtä lämpimiä kuin ennenkin. Kävelemme käsikynkässä ja halaamme Dynamon tanssilattialla. Katsomme toisiamme silmiin ja kerromme totuuden.
Tärkeintä ystävyydessä on rehellisyys. Kun jokin on huonosti, kerromme siitä. Kun toisen vitsi ei olekaan niin hauska, kerromme siitä. Kun toisen sanat satuttavat, kerromme siitä. Jos vaikenee, antaa myös ystävyydelle tilaa viilentyä.
Kun kaikki muu pettää, voin olla varma siitä, että nämä ihmiset kannattelevat minua. Kun kaikki muu pettää, he voivat olla varmoja siitä, että minä kannattelen heitä. Ystäväni ovat monien vuosin takaa ja vasta muutaman kuukauden takaa, mutta silti asetan sydämeni heidän kämmenensä kannateltavaksi.
Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että kaikki ystävyyssuhteeni eivät tule kestämään koko loppuelämääni. Silti päätän nauttia jokaisesta hetkestä, jonka saan jakaa ystävieni kanssa, sillä ne ovat arvokkaampia kuin mikään muu elämässäni. Nekin ystävyydet, jotka ovat jo kuihtuneet, säilyvät mielessäni lämpiminä ja arvokkaina.
Jenna Pihlajasaari