KOLUMNI Huumori on kaiketi tarkoitettu hauskaksi

0
Mielipiteet Loimaan Lehteen toimitus@loimaanlehti.fi

Mennäänpäs suoraan iänikuisen kysymyksen äärelle: kuka saa vitsailla mistäkin? Kysymys herättää paljon tunteita, ajatuksia ja myös keskustelua. Vastausta minulla ei ole, mutta muuta asiaa kyllä on.

Mielestäni vitsailla voi mistä vain. Eri asia sitten on, onko vitsi vastaanottajan mielestä hauska. Kun vitsi on murjaistu, voi saada toisen seuraavista reaktioista. Joko vitsin vastaanottaja nauraa (positiivista) tai hän närkästyy (negatiivista). Negatiivisen reaktion jälkeen voi lähteä joko puolustuslinjalle tai jäädä pohtimaan vitsin luonnetta.

Kaikilla on vapaus vitsailla, mutta kaikilla on myös vapaus olla nauramatta.

No, se siitä puhuttelusta. Mainittakoon myös, että tahallaan loukkaantuminen on sitten eri asia. Tärkeintä on tiedostaa, että joskus vitsit eivät olekaan niin hauskoja kuin aluksi luulee.

TOISEKSI tärkeintä on säädellä omaa toimintaa sen mukaan, kenelle vitsailee. Raskasta, tiedän, mutta yleisen rauhallisen ilmapiirin kannalta järkevää.

Kolmanneksi tärkeintä on miettiä sitten, miksi vitsi kuulosti ensin hauskalta, muttei sitten ollutkaan sitä. Olemme siis itsereflektion äärellä.

Itsereflektio on asia, jota jokaisen vauvasta vaariin kannattaa harjoittaa. Kannattaa pyrkiä miettimään omia tekosiaan ennen kuin lähtee puolustuslinjalle. Kritiikkiin on täysin sallittua vastata vaikkapa sanomalla, että tarvitsee aikaa miettiä. Tämä on kaiketi taito, joka on monelle hankala mutta kaikille hyödyllinen.

En tiedä, onko nopeasti vastaamisen tarve vain nykyihmisen ongelma, vai onko sanavalmiutta ihailtu aina. Joka tapauksessa uskaltaudun arvioimaan, että nykypäivän pikaviestisovellukset ja nopea kommunikointi korostavat tarvetta ja painetta olla heti sanavalmis. Realististahan tämä ei ole, sillä ensireaktio ei aina ole paras reaktio. Se vain nyt sattuu tulemaan nopeammin kuin sekundaarinen reaktio.

Harvoin näissä tilanteissa myöskään on kyse siitä, että kukaan haluaisi tahallaan pahaa toiselle ihmiselle. En lähtisi väittämään, että jokainen, joka torppaa toisen vitsin, haluaa tehdä sen silkasta loukkaantumisen ilosta. Kyse taitanee olla siitä, että halutaan parantaa yhteistä ilmapiiriä. Kun otetaan toiset huomioon, ilmapiirikin paranee ja kaikilla on hieman mukavampi olo.

Tämä itsereflektio, jonka mainitsin, voi kuitenkin mennä myös liiallisen itsekriittisyyden puolelle. Ei pidä pelätä sitä, että jonkun mielestä vitsisi ei ole hauska. Se ei ole maailmanloppu. Silloin on tilaisuus keskustelulle ja kasvulle, ja sitten pyydetään anteeksi ja jatketaan elämää.

Joskus vitsit ovat huonoja ja kantapään kautta oppii. Riski huonolle vitsille kuitenkin kasvaa, mitä enemmän murjaisee vitsejä muiden ihmisten kustannuksella.

Huumori on kuitenkin tarkoitettu hauskaksi, ja mielestäni on ihan kohtuullista ilmaista, jos vitsi ei olekaan hirveän hauska. Seuraavalla kerralla menee sitten jo paremmin.

Jenna Pihlajasaari

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän