Varautuminen, turvaaminen, huolehtiminen. Nämä asiat eivät ole olleet koskaan varsinaisesti pois muodista, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet olla niinsanotusti kuuminta hottia.
Suomi on muuttanut äkisti asentoaan turvallisuuspolitiikassa, samoin suhtautumisessa yhteiskuntiin, jotka eivät jaa arvojamme. Venäjän tavoista toimia sanotaan jo ihan suoraan.
Onko hyssyttely vähenemässä? Ehkä realismi on tullut muotiin. Diplomatialle on paikkansa, mutta se ei tarkoita hampaattomuutta ja päätöksiä pitää itse kunkin tehdä todellisuuteen eikä toiveisiin perustuen.
Nyt esimerkiksi energiamarkkinoiden tilanne vaatii meitä käymään läpi kulutustamme ja käyttäytymistämme sekä myös varautumaan tilanteisiin, jolloin sähköä ei kenties ole.
Alastarolla kokeiltiin ensimmäistä kertaa viime viikolla kyläradiota, jolla yhteyden saa muihin silloinkin, kun vaikkapa matkapuhelinyhteydet ovat poikki ( LL 4.10.).
Radiopuhelimien verkko kylissä rakentaa kyläturvallisuutta ja kehittää kylätaloista paikallisia valmiuskeskuksia, joista voitaisiin johtaa esimerkiksi pelastustöitä katoamistapauksissa.
Varautuminen ei olekaan pelkästään valtion asia. Se on jokaisen kodin ja kylän asia myös, ja sitä tehdään toivoen, ettei oppeja ja välineitä koskaan tarvitse ottaa oikeasti käyttöön.
Parempi on sitä paitsi toimia kuin pelkästään pelätä.