On totta, että maailma hukkuu tavaraan ja moni tuskailee sen kanssa, mihin tavaroita saisi eteenpäin. Tätä mietti esimerkiksi taannoin haastattelemamme kuolinsiivoaja ( LL 3.11.), joka kävi läpi taloonsa monen sukupolven ajalta kertyneitä tavaroita.
Black Friday -ostospäivä jakaa mielipiteet ja samana päivänä vietetäänkin myös Älä osta mitään -päivää. Sellaisiakin yrittäjiä on, jotka pitävät vastalauseeksi oman liikkeensä kokonaan suljettuna ( Turun Sanomat 22.11.).
Jokaisella onkin vastuu omasta kuluttamisestaan. Ostanko paikallista ja työllistän ja kotiutan veroeuroja kotiseudulle? Ostanko uuden, vaikka vanhakin vielä toimii?
Vastuu koskee myös hankintojen elinkaarta: ostanko tavaran, jonka materiaaleja ei voi kierrättää vai vaadinko kertakäyttöisen tilalle muuta?
Hiilijalanjäljen pienentäminen on äärettömän helppoa – ainakin niin kauan kun pienennettävänä on nimenomaan jonkun muun jälki.
Omien jälkien kutistaminen tai kohtuullistaminen onkin jo ihan toinen juttu.
Turha kuluttaminen on samanlainen asia. Se mikä on toiselle turhaa, voi olla toiselle tarpeen ja se mikä on toiselle ”halpaa krääsää”, voi olla toiselle esimerkiksi ainoa asia, mihin on varaa.
Tarjousten metsästäminen voi kulutushysterian ja ympäristön kuormittamisen sijaan olla myös oman talouden viisasta tasapainottelua. Fiksu kuluttaminen kuuluu jokaiseen päivään.