Bisons palaa Korisliigaan – tavoitteena on olla sarjan vakikasvo eikä hissijoukkue

0
Bisonsin päävalmentaja Juri Heinämäen pesti on päättynyt.

Koripallo

– Kovin moni ei meitä ehkä ennakkokaavailuissa nosta liigan kärkeen, Bisonsin uusi valmentaja Juri Heinämäki , 36, arvaa.

Suosikkeja ovat ennemminkin helsinkiläinen Seagulls ja Kauhajoen Karhu, joista lokkiparvella on viime vuosilta useita pronssimitaleita ja viimekeväinen kulta, ja kauhajokisilla puolestaan useita Korisliiga-mestaruuksia tämän kevään kakkossijan lisäksi.

Ensi sijassa Bisonsissa valetaan tällä kaudella lujaa perustaa seuran pysymiseen Korisliigassa tulevinakin kausina – mutta mutta, ennakkosuosikkien takana on kuitenkin Juri Heinämäen mukaan useita joukkueita, joilla on tekemisen tasossa ”heittelyä”, joten peli ei ole vielä mitenkään pelattu biisonilaumankaan sijoituksen osalta.

– Toivottavasti pelaamme mahdollisimman pitkään toukokuussa, valmentaja virnistää.

Liigakausi huipentuu finaaleihin juuri silloin.

– Me luotamme tasaiseen tekemiseen. Ja itseemme.

Ajatuksena ei ole katsoa niinkään sitä, mitä muut tekevät tai ajattelevat, vaan uskoa omaan tekemiseen. Siitä on saatu Juri Heinämäen mukaan harjoituspeleissä jo viitteitä.

Jos niissä kaikki ei ole aina mennyt ihan nappiin, se ei ole joukkuetta lannistanut.

– Ilme on ollut pelien jälkeen sellainen, hän kehuu.

Joukkue aikoo pitäytyä perinteisessä pelityylissä, vaikka nykytrendi on ennemminkin ”dominoivat takamiehet ja paljon kolmen pisteen heittoja”.

Monen joukkueen kokoonpanosta ovat esimerkiksi perinteiset isot laitahyökkääjät poissa.

– Korikseen on tullut paljon ehkä vähän pienempiä pelaajia, taitavia ja hyviä pallonkäsittelijöitä.

Bisons luottaa voimaan, valmentaja toteaa.

– Meidän pelaamisessamme näkyy puolustusmielisyys, hän luonnehtii ja sanoo laskeneensa pelaajiensa keskipituudeksi 197.

– Toki Aapeli nostaa sitä jonkin verran, hän virnistää ja puhuu siis joukkueen sentteristä, 214-senttisestä Aapeli Syrjämäestä.

Tarkoituksena on tehdä muiden korintekemisestä vaikeaa ja hidastaa näiden peliä. Biisonit itse pyrkivät saamaan palloa lähelle koria ja koreja sitten isojen pelaajiensa avulla.

Ei biisonit toki pelkkä goljattien komppania ole. Juri Heinämäki kehuu joukkuettaan myös monipuoliseksi ja muuntautumiskykyiseksi.

– Kentälle saadaan tosi isoa viisikkoa ja myös pienempää viisikkoa ja meillä on pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan montaa roolia ja monella paikalla.

Kun joukkuetta koottiin, haussa oli levypallojen erikoismies. Niitä on joukkueessa nyt kaksikin ja syystä.

– Vaikka pystyttäisiin tekemään puolustusstoppeja, se ei hyödytä, jos ei ole levypallo-osaamista.

Jokioisilta kotoisin oleva Juri Heinämäki tekee miesten Korisliigan päävalmentajadebyyttinsä Bisonsin lauantaisessa pelissä Seagullsia vastaan Helsingissä.

Koristossu ei kuitenkaan tutise, sillä hänellä on takana useita kausia valmentajana eri sarjatasoilla niin forssalaisissa seuroissa kuin Tampereen Pyrinnössä ja apuvalmentajana korisliigajoukkue KTP-Basketissa.

Loimaalle hänet sai Bisonsin kulttuuri.

– Täällä on tiivis porukka ja ammattimaisesti hoidetut taustat.

Ammattimaisuudeksi hän laskee realismin ja sen, että siitä huolimatta halutaan tehdä asiat mahdollisimman hyvin.

Bisonsilla on myös riittänyt sitä, mitä monilla muilla joukkueilla ja seuroilla ei, nimittäin tekijöitä.

– Täällä on myös joukkueesta pystytty luomaan brändi. Lisäksi paikalliset ovat joukkueesta ylpeitä.

– Olen nähnyt hyviä valmentajia ja kaikki ovat erilaisia. Tiedän, että on paras olla vain oma itsensä.

Hän haastaa miettimään, millainen mielikuva meillä on valmentajista vaikka eri lajeissakin.

– Monen mielestä valmentamisen pitää näyttää tietynlaiselta, hän sanoo ja arvaa, että monelle tulee mieleen juuri sellainen kentän reunalla riehuva tyyppi.

– Räyhäämisellä ei mitään saa. Ajattelen, että ansaitsen joukkueen kunnioituksen asiaosaamisella.

Intohimohommaa valmentaminen silti on, hän kuitenkin sanoo ja tunnustautuu intohimoiseksi korisihmiseksi muutenkin.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämä olisi pelkkää koripalloa. Siitä kun ei kuulemma tulisi mitään.

Hän uskoo tehokkuuteen: harjoituksissa käytetään aika hyväksi ja peleihin valmistaudutaan hyvin.

Tasapaino pitää olla ja aikaa pitää löytyä myös vaimolle ja lapsille ja omalle jaksamiselle.

– Puolet korista, puolet perhettä, hän summaa elämänsä reseptiä.

– Peli ei parane sillä, että katson pelivideoita kolmeen asti yöllä.

Hissijoukkueesta liigan vakikasvoksi

Koripallo

Kati Uusitalo

Bisons palaa Korisliigaan yhdellä sarjan pienimmistä budjeteista. Sen pelaajabudjetti on 273 000 euroa ja kokonaisuudessaan kulubudjetti on 359 000 euroa.

Joukkueiden liigalle ilmoittamien summien mukaan vain Uudenkaupungin Korihailla on loimaalaisjoukkuetta pienempi summa käytössään tälle kaudella, 353 000 euroa.

Suurin budjetti on Kauhajoen Karhulla, 1,24 miljoonaa euroa ja Helsingin Seagulls on kakkosena reilun miljoonan euron summalla – eli Karhu on liikkeellä yli kolminkertaisella budjetilla ja Seagulls lähes kolminkertaisella budjetilla Bisonsiin nähden.

– Rahalla saa, se on karu fakta, joukkueenjohtaja Heikki Perho sanoo, ja arvelee, että pelaajabudjetteihin ei joillakin joukkueilla ole edes laskettu kaikkia pelaajien saamia etuja.

Pelaajamarkkinoilta onnistuttiin saamaan hänen mukaansa kasaan kuitenkin kilpailukykyinen joukkue, vaikka nousija joutuukin lähtemään joukkueen kokoamisessa ja eurojen keräämisessä aina takamatkalta.

Senkin vuoksi Bisonsin tavoitteena on liigapaikan pitäminen tulevina vuosina ja ”hissijoukkueen” roolista pääseminen.

– Meidän pelaajissa on potentiaalia ja talenttia, hän sanoo ja toivoo, että joukkue saa olla kasassa ja kehittyä tulevinakin kausina.

– Vielä tällä kaudella sen kaikki potentiaali ei tule ehkä edes esiin.

Viime kaudella Bisonsia valmentanut Darko Mihajlovic siirtyi Korihaiden peräsimeen ja Heikki Perho kiittää serbivalmentajan tuoneen Bisonsin tekemiseen ammattimaisuutta.

– Hänen aikanaan peli oli kuvio-orientoitunutta ja paljolti hänen näpeissään, hän pohtii ja toteaa, että Juri Heinämäki on taas enemmän pelaajien valmentaja.

– Hän haluaa kehittää peliä pelaajien kautta ja sanoo näille, että myös heidän pitää oppia tekemään ratkaisuja kentällä.

Hän on huomannut joukkueesta kovan voittamisen tahdon.

– Uskon, että meidän pelit ovat viihdyttäviä. Ei mitään hurlumheitä, mutta paljon tapahtuu. Meillä on myös hauskoja persoonia ja vaikka meillä on isoja kavereita, he ovat myös nopeita, eli paljon juostaan ja taistellaan ja peli ei pysähdy pompotteluksi keskialueelle.