Suomen riistakeskus arvioi, että nykyinen keinovalikoima riittää susitilanteen hallitsemiseen. Petoyhdyshenkilöiden joukossa on kuitenkin huolta, että ihmisen ja suden konflikti on lähellä Lounais-Suomessa.
Alastarolla säikäytti viime tiistaina tilanne, jossa susi lähestyi koulutaksia odottanutta lasta alle viiden metrin etäisyydelle.
Jäljet on kuvattu ja tunnistettu aikuisen suden jäljiksi. Poliisin mukaan osan ihmisarkuudestaan menettäneen suden käyttäytyminen on ollut tilanteessa lajille epätyypillistä.
Kysyimme yleistyneiden susihavaintojen takia kuudelta petoasiantuntijalta, onko Lounais-Suomen susipopulaation käytös suhteessa ihmiseen muuttunut vähemmän ihmisaraksi.
Osa vastaajista halusi muotoilla asian toisin kuin puhumalla muuttuneesta käytöksestä. Joka tapauksessa kuudesta asiantuntijasta viisi piti selvänä, että susipopulaatiossa on tapahtunut tottumista ihmiseen.
Tätä mieltä olivat Loimaan seudun, Mynämäen seudun ja Salon seudun riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöt. Samalla kannalla olivat Suomen riistakeskuksen susiasiantuntija Mikko Jokinen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojola, jota pidetään Suomen johtavana susitutkijana.
Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro oli eri mieltä. Lumiaron mielestä suden muuttuneella käytöksellä tai tottumisella ihmiseen ei ole mitään tekemistä ongelmien kanssa vaan kyse on lauman poikkeusyksilöistä.
Sudet levittäytyivät pitkän tauon jälkeen takaisin Lounais-Suomeen noin 2000-luvun puolivälissä.
Haastatelluista petoyhdyshenkilöistä Loimaan seudun riistanhoitoyhdistyksen Ari Savolainen ja Mynämäen seudun riistanhoitoyhdistyksen Ari Kilpeläinen eivät epäröi sanoa, että susikannan käytös ihmistä kohtaan on sittemmin muuttunut selvästi rohkeammaksi ja uteliaammaksi.
Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Mikko Määttänen ei näe suden käytöksessä sanottavaa muutosta, koska hänen mukaansa sudet ovat tänne tultuaan liikkuneet ihmisten pihapiirissä alusta asti.
Suomen riistakeskuksen suunnittelija Mikko Jokinen on mukana monen eri toimijan yhteisessä Susi Life -hankkeessa. Hankkeella yritetään mahdollistaa ihmisen ja suden rinnakkaiselo ennaltaehkäisemällä susivahinkoja ja lieventämällä ihmisten susiin liittyviä pelkoja ja huolia.
Jokinen ei vetäisi yksittäistapauksesta yleistystä susien muuttuneesta käytöksestä. Hän huomauttaa Lounais-Suomen susikannan kasvaneen rajusti, joten kohtaamisiakin on enemmän.
– Lounais-Suomessa on paljon susireviirejä alueilla, joilla on myös paljon ihmistoimintaa. Pitkällä aikavälillä sopeutumista ihmiseen on varmasti tapahtunut, kun susi on tottunut ihmisen hajuun, Jokinen sanoo.
Jokinen puhuisi ihmiseen tottumisen sijaan suden sopeutumisesta.
– Susi on Lounais-Suomessa sopeutunut sietämään ihmistä elinympäristössään, mutta lähtökohtaisesti susi pelkää ihmistä, Jokinen kertoo.
”Alastaron susi ei ollut mikään poikkeus. Näitä tapauksia on paljon. Susi on tullut paljon rohkeammaksi. Se on viisas eläin, joka on huomannut, että sille ei ole vaaraa siitä, että se tulee lähemmäksi ihmistä.”
Ari Savolainen, petoyhdyshenkilö, Loimaan seutu
Selvä enemmistö haastatelluista asiantuntijoista on siis sitä mieltä, että suden tottumista tai sopeutumista ihmiseen on tapahtunut.
Kuinka iso ongelma se on?
Haastateltavien mielestä susi ei lähtökohtaisesti ole ihmiselle vaaraksi eikä ole sitä tällä hetkellä Lounais-Suomessakaan. Jokinen kuitenkin huomauttaa, että yksikään viranomainen ei voi luvata suden olevan kaikissa tilanteissa ihmiselle vaaraton. Aina voi tulla poikkeustilanteita, joissa vaikkapa haavoittunut susi voi olla vaarallinen.
Jokisen mukaan Alastarolla koetun kaltaisia suden ja lapsen kohtaamisia onneksi sattuu harvemmin.
– Tällaiset kohtaamiset eivät ole toivottavia, että susi lähestyy ihmistä. Se ei ole ideaalitilanne, kun puhutaan suden kaltaisesta suurpedosta, Jokinen toteaa.
Jokisen mukaan tämänkaltaiset poikkeustapaukset arvioidaan viranomaisten toimesta jokainen erikseen. Näin Alastaron tapauksessakin, jossa poliisi teki nopean tilannearvion ja päätöksen eläimen karkottamisesta.
Vaikka susi ei olisikaan vaaraksi ihmiselle, se on sitä ihmisen koti- ja laiduneläimille. Tätä ei kiistä yksikään asiantuntija.
– Henkilökohtainen arvioni on, että en pidä sutta kauhean isona riskinä ihmisille, mutta kotieläimille ne ovat uhka senkin edestä. Nyt Varsinais-Suomessa riittää sorkkaeläimiä susille ravinnoksi, mutta jos peura- ja kauriskannat saadaan laskuun, kuten on ollut tavoite, niin susikanta ei laske heti perässä. Silloin susille voivat alkaa kelvata koirat, kissat ja vasikat, pohtii Mikko Määttänen.
Ari Savolainen pelkää, että ihmisen ja suden konflikti Lounais-Suomessa ei ole kaukana. Hän on huolissaan, että tilanne johtaa omavaltaisuuteen, koska monien susireviireillä asuvien ihmisten mielestä viranomaiset lepsuilevat. Hänen mukaansa kansalaisten luottamuspulasta on jo merkkejä.
– Ongelmallista on, että petoyhdyshenkilöille ei aina enää tehdä susihavainnoista ilmoituksia, koska ihmisten kokemus on, että siitä ei ole mitään hyötyä, Savolainen sanoo.
Savolaisen mielestä suden kaatolupia tarvitaan nykyistä enemmän, jotta susi oppii uudelleen pelkäämään ihmistä.
”Sudet liikkuvat jo ihan kuin ketut. Minulla ei kuitenkaan ole tietoa, että ne olisivat olleet vielä vaaraksi ihmisille.”
Ari Kilpeläinen, petoyhdyshenkilö, Mynämäen seutu
Suomen riistakeskuksella on paras käytännön asiantuntemus siitä, antaako nykyinen lainsäädäntö viranomaisille riittävät työkalut susien aiheuttamien ongelmien hoitamiseksi.
Jokisen näkemys on, että Suomen susipolitiikkaa ei tarvitse tiukentaa.
– Kyllä meillä on Suomessa erittäin hyvät keinovalikoimat käytössä. Meillä on tarkat viranomaisohjeet, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Sanoisin, että pääsääntöisesti nämä nykyiset keinot riittävät, Jokinen toteaa.
Riistakeskuksen asiantuntijaverkostona toimivat paikalliset petoyhdyshenkilöt, jotka kirjaavat ihmisten ilmoittamat susihavainnot järjestelmiinsä.
– Jos suden havaitaan käyneen yöaikaan pihapiirissä, niin se ei välttämättä johda toimenpiteisiin. Jos suden käytös on toistuvaa ja jälkiä havaitaan pihapiirissä useamman kerran, niin silloin voi tulla kyseeseen suden karkotus, Jokinen kertoo.
Karkotus tarkoittaa käytännössä sitä, että susi yritetään löydettäessä karkottaa alueelta kovilla äänillä, kuten ampumalla ilmaan.
– Jos susi vielä senkin jälkeen vierailee pihapiirissä, niin sitten voi tulla poikkeuslupa suden kaatamiseen. Se on aina viimesijaisin keino. Akuutit tilanteet, kuten Alastarolla, hoitaa poliisi, Jokinen kuvailee.
Jokinen tietää, että susien reviireillä asuvien ihmisten näkökulmasta viranomaisprosessi on usein tuskallisen hidas. Hänen mukaansa koettu luottamuspula viranomaisiin on yleensä paikallista ja yksilöllistä.
Suomen luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntijan Riku Lumiaron mielestä median uutisoimilla susihavainnoilla ja -vahingoilla ei ole mitään tekemistä suden käytöksen muuttumisen kanssa.
Lumiaro katsoo, että Suomessa on sen sijaan käynnissä kampanja, jolla yritetään saada suden kannanhoidollinen metsästys käyntiin.
Lumiaron mukaan kampanjan taustalla on se, että viime toukokuussa muun muassa Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, Metsästäjäliitto ja Kennelliitto irtautuivat susikannan hoitosuunnitelman päivitystyöstä. Sillä ne protestoivat Luonnonvarakeskuksen pohja-arviota siitä, että Suomessa on poronhoitoalueen eteläpuolella kaksi geneettisesti erillistä susipopulaatiota, yksi Itä-Suomessa ja toinen Länsi-Suomessa.
Kahden populaation malli asettaisi kannanhoidolliselle metsästykselle tiukemmat rajat kuin yhden populaation malli.
Lumiaron mukaan mainitut toimijat suuttuivat, koska ne ”eivät saaneet tieteenvastaista kantaansa läpi”. Siitä lähtien mediassa on Lumiaron mukaan kerrottu lähes päivittäin susien pihakäynneistä ja niiden aiheuttamista vahingoista tai vaaratilanteista.
– En ihmettelisi, vaikka maa- ja metsätalousministeriöstä tulisi taas kohta suunnitelma suden kannanhoidollisesta metsästämisestä niin kuin Jari Lepän (kesk) ministerikaudella. Silloin hallinto-oikeudet eivät antaneet panna Suomen riistakeskuksen myöntämiä kaatolupia toimeen, Lumiaro sanoo.
Lumiaro ei ole huomannut Varsinais-Suomessa mitään muutosta susien käytöksessä.
– Kanta on kasvanut, joten on tietenkin selvää, että havaintoja on enemmän, mutta en ole huomannut mitään tieteellistä näyttöä, että suden käytös olisi muuttunut. Susilaumoissa on aina mukana poikkeusyksilöitä, jotka syystä tai toisesta alkavat tappaa kotieläimiä, Lumiaro toteaa.
Lumiaron mukaan nykyiset viranomaisohjeet ongelmatapausten hoitoon ovat hyvät.
– Jos on poikkeuksellisesti käyttäytyviä susia, niin poistolupa on aina heti myönnetty. Kyseessä ovat aina olleet joko nuoret sudet tai haavoittuneet sudet.
Lumiaro lisää, että SLL ei ole koskaan vastustanut suden kannanhoidollista metsästystä, jos se tehtäisiin oikein. Hänen mukaansa sitä ei kuitenkaan ikinä tehdä oikein.
– Vuoden 2015 talvella SLL esitti 20 suden kaatokiintiötä, mutta maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen riistakeskus myönsivät 48 lupaa. Kiintiö oli jo lähtökohtaisesti liian suuri.
Lumiaron mukaan silloin kävi niin, että myönnetyillä luvilla kaadettiin 19 alfa-sutta, mikä hajotti laumat ja lisäsi susien häiriökäytöstä.
– Lopulta kaadettujen susien kokonaisluku oli 79, Lumiaro arvostelee.
Teksti: Esko Pihkala, TS.