Vantaalaisessa koulussa tiistaina tapahtunut ampumistapaus on järkyttänyt laajalti ihmisiä ja jättänyt jälkeensä valtavan määrän kysymyksiä.
Sekä ampuja että uhrit ovat vain 12-vuotiaita, lapsia. Teko tapahtui koulussa, joihin vanhemmat kautta maan lähettävät jälkikasvuaan luottavaisin mielin oppimaan. Kukaan lapsi ei ansaitse tulla ammutuksi, missään.
Tätä kirjoitettaessa on tuotu julkisuuteen vasta joitakin tietoja teon motiivista ja siitä, miten tovereitaan ampunut lapsi sai aseen käsiinsä.
Suomessa on paljon aivan laillisia aseita ja syystäkin tiukka sääntely sille, miten niitä tulee säilyttää ja käsitellä. Lasten ei kuulu päästä aseisiin itsekseen käsiksi missään oloissa ja se tulee joka tapauksessa jokaisen aseluvallisen varmistaa, vaikka se tuntuisikin esimerkiksi omiin lapsiin nähden liioittelulta.
Jo muutamia tunteja ampumistapauksen jälkeen nuoret kertoivat ( Helsingin Sanomat 2.4.), että sosiaalisesta mediasta saisi ostettua aseen jopa lapsi suhteellisen helposti, ja että kouluissa on valitettavan paljon kiusaamista ja väkivaltaa, johon ei tarpeeksi puututa.
Aseet voidaan tietenkin nähdä kreikkalaisesta mytologiasta tuttuna Pandoran lippaana, jonka avaaminen päästää valloilleen sinne kätketyt ihmiskunnan vitsaukset.
Voi lipas olla myös mielemme, jossa myllertävät omien tunteidemme ja ajatustemme lisäksi kaikki se, miten muut meitä kohtelevat ja mitä muut meille sanovat.
Se myllerrys ei saisi jäädä pimentoon. Jokaisen tulisi tulla kuulluksi.
Onko meillä aikuisilla kuulo päällä?