Muuttoaika

Moskovan pojat, osa 1/2

Niin sanottua Moskovan aluetta näkyy kuvan alalaidassa.

Niin sanottua Moskovan aluetta näkyy kuvan alalaidassa.

Nyt päästään jo Suopellolle. Suopelto oli ennen vuotta 1951 Loimaan kuntaa. Raja kulki Suotien ja Antintien rajaojassa. Siis Jokisen Aksun perheen rajaojassa. Niinpä Maske ja muut koijarit saivat käydä jo alakoulussa Väinölää ja myöhemmin Peltoista. Aksu, Risto, Hannu, Järvisen Tuula ja Leutoahon Anneli joutuivat Mäenpään kouluun. Pidempi matka ja vaarallisen Loimijoen yli. No, silta oli Vaittisen kaupan ja Seppä Suomisen välissä. Siitä minäkin pääsin kulkemaan, kun Äiti vei minut Hannun ekaluokan kuusijuhlaan. Hannu hyppeli harmaassa tontun puvussa, ja minä sain istua pulpetissa.
Haapasaaren Jarkko eli Kässä asui Tapiolan takana, lähellä Ollulaa. Siis Moskovan poikia. Lahjakas pikajuoksija nuorena – olisiko aika 60 metrillä ollut 7.9? Valmistui lääkäriksi ja oli lopuksi Heinolan Reumasairaalan taitava lasten reumalääkäri. Lihoi nimensä mukaan ”renesanssiruhtinaaksi”. Kerran tapasin häntä Heinolassa.
Hannulla ja Kässällä oli yhteinen maja Haapasaaren ulkorivissä. Sinne Maske yritti kiivetä hankalia nuoratikkaita.

SUOTIELTÄ mainitaan tietysti Lehtiön perhe. Isä Jaakko. Teuvo, Jussi, Irma ja Aarno. Teuvo puuhaili kovasti; toi kelloja merimiehiltä. Meidän Hannullekin toi Leijona-kellon – 17 jewels luki kellotaulussa. Isä maksoi. Toi myös pelikortteja ja tupakkaa. Jussi eli Raimo oli Leiskun syöttäjä ja hommassaan hyvä. Pelasi harvoin meidän kanssa. Irma oli tumma, meni naimisiin Posti-Askon kanssa, olisiko nimi ollut Jokinen? Asko oli iso, komea, urheilullinen. Aarno oli perheen nuorin, huonohampainen. Karkkia kului. Piti Kyöstin kanssa leiriä Hyppyrimäellä, ja lippu liehui leirin kunniaksi. Heitti kerran Maskea puukollaan saappaan kärkeen, varvas halki. Oli vielä uusivuosi, eikä Maske päässyt ulos! Vanhempana Aarnosta tuli yrittäjä. Kävi apteekissakin kamelinkarvaulsteri yllään.

ANTINTIELLE. Aron talossa asui Frans ja vaimonsa Ilta? Frans oli meidän sankari, koska hänellä oli Ariel-moottoripyörä, 350 kuutiota. Ajoi talvetkin moottoripyörällä, tötterö päässä. Frans osasi myrkyttää ruiskullaan omenapuut. Varmaan kävi kaikki talot Suopellolla – siis ne vanhat. Lapsia oli Ritva ja Matti. Meitä selvästi vanhempia, mutta kävivät Kivimaan tontilla. Matti oli aikanaan Mellilän SMK -kaupan esimies. Tapasin 60 vuotta myöhemmin Karhulantien rivitalon pihalla – juteltiin. Olin Aksun kanssa pyöräretkellä. Ei ollut raatsinut ostaa kirjaani Suopellosta, Aksu lupasi lainata.
Seuraavassa talossa asuivat Jokiset Lauri ja Lyyli. Pojat Eino, Veikko eli Petta ja Aarre eli Aksu. Petta pelasi LP 2:ssa kopparina? Aksu oli mestaruussarjapelaaja. Aksu syntyi 1938, Eino kai 1928. Eino oli peltiseppä ja piti verstasta piharakennuksessa. Korjasi meidän katkenneet sukset pellillä. Hilkalle teki kylpyjä varten istuma-ammeen ja Mirri-kissalle hiekkalaatikon tarpeiden tekoa varten. Kun jätökset polttivat pellin puhki, Eino teki uuden. Mirri oli nimittäin alun perin Jokisilta. Lyyli tuli eräänä päivänä kertomaan, että heillä on kissanpoikia. Me katsomaan. Juoksin äidin luokse apteekkiin, ja saimme luvan ottaa oman kissan. Se olikin koko perheen lemmikki 16 vuotta.
Jokisilla oli kaunis piha ja paljon omenapuita. Puiden keskellä oli lehtimaja, jossa keinu. Jokisia vastapäätä oli Kivimaan Puun varasto ja myyntikonttori ja tietysti meidän tärkeä pesiskenttä. Nurmikentällä pelattiin ja myös hiekkakentällä. Aksu oli vanhimpana itseoikeutettu johtaja. Vanhemmat pojat pelasivat myös lentopalloa kentällä.
Kenttien välissä oli komea palokaivo. Vesilaitoksen kuivattaessa kaivot Kivimaan kaivossa vettä riitti. Isäkin haki sieltä talousvedet. Kun Kivimaalle oli muuttanut Voinoffin perhe, sen isäntä huusi iltahämärissä isälle: Kuka siellä! Isä vastasi: Heikki Pulli, pyykkärin poika Sortavalasta. Ai, sie, mie ku luulin et se helvetin pelt´seppä hakee kaiken veden! Isää nauratti pitkään pelt´seppä-sana.
Kivimaan nurkalle tehtiin vesiposti, kauppalan toimesta. Vettä sai isosta putkesta avainta kääntämällä. Avain maksoi 3 markkaa. Isä haki joppikärryillä vettä kahdella isolla saavilla. Matka kulki Laineen pihan kautta ja väliojaan piti rakentaa silta. Kerran isän osin rakentamat kärryt ”nyykähtivät”, eli rakenteet pettivät.
Jokisten jälkeen asuivat jonkin aikaa Simströmit, Vierut ja kelloseppä Lappalainenkin. Seuraava oli niin sanottu Eduskuntatalo. Hurmeetkin asuivat hetken. Heillä oli poika, jolle oli annettu nimeksi Haito – haitaria soitteleva isä oli ajatellut Heimo Haittoa. Pappikin oli asiasta kysellyt. Niittymäen Martti asui hetken aikaa vuonna 1969, koska kävin häneltä pyytämässä apua Kadett 1000E TSO-72:n käynnistysongelmissa.

SEURAAVA TONTTI oli pitkään tyhjä. No mehän siellä viihdyttiin. Siellä Maske ehdotteli meillekin omaa porukka tai jengiä. Porukalla piti olla oma keihäs ja tappara. Nuorasen Raimo oli silloin vielä mukana. Näkyy luokkakuvan vasemmassa laidassa. Kun Intoset saivat talon valmiiksi, heillä oli mukana myös poika Esa. Lempinimi kuvasi miestä: Paksu-Esa. Hänellä oli pitkään pojan ääni, vaikka oli iso mies.
Taitavuutta vaati taitella Kinon pääsylipusta teksti; Paksu Esa.
Mattila oli Kinon elokuvakoneen käyttäjä, rouva tarjoilija Bio-Baarissa. Tytär Ritva kansakoulussa samalla luokalla. Seuraavan talon Ensomaan Ritva samoin.

NYT PITÄÄKIN siirtyä toiselle puolen katua. Suovasten ja Simströmin taloa vastapäätä asuivat Laaksoset. Isä viinakaupassa ja pojat Lasse ja Matti. Olisiko Lasse syntynyt 1935 ja Matti 1938. Meidän sankareita. Lassella oli hieno Monark. Heillä oli myös ilmakivääri, ja mekin saimme ampua tupsupääluoteja joskus. Hannu ampui tikkatauluun 10, minä 8. Minusta sekin oli hyvä. Varpusiakin ammuttiin, siitä ei kiitosta tullut. Luulimme, että se oli luvallista, kun naisväki siunaili, että linnut syövät kaikki marjat pensaista. Laaksoset muuttivat pois 50-luvulla. Minä sain läksiäislahjaksi Matin tekemän varsijousen, Laineen Osmo linnunmunakokoelman. Muistan että Grönvallit asuivat ennen Laaksosia, Antti oli meidän kaveri.
Lasse ja Matti olivat mukana, kun mentiin käpysotaa Harmaallakalliolla. Olin ylpeä, että Lasse heitti minua kävyllä otsaan, vaikka vähän itkettikin. Matti vei meidät Petäjoen saareen retkelle. Olisiko tehty nuotiokin? Ainakin hän opetti Riston ja Hannun kahlaamaan – taisi vettä olla lähes kaulaan asti. Kerran jäimme Matin kanssa vaatekomeroon vangeiksi. Kun minulla oli syntymäpäivät, niin äiti kävi hakemassa Matin päiville. Minusta se oli hienoa.
Laaksosen yläkerrassa joskus pelasimme Hullunkurisia perheitä ja luimme seikkailulehtiä.

LAINEEN TALOSSA asuivat ennen Laajoet. Kerttu oli Äidin tuttu. Eräänä päivänä 1950-luvun alussa muuttokuorma toi uuden perheen. Vilho ja Anna ja heidän neljä poikaansa: Osmo, Tapani, Kyösti ja Rauli. Rauli oli vielä vaunuissa. Tutustuminen kävi aluksi hitaasti. Vanha Laineen mamma heitti Rippeä jopa kalikalla, kun kuikuilimme ojan takana.
Osmon kanssa kävimme Suopellon koulua yhdessä, kunnes Osku pääsi yhteiskouluun ja minä seurasin seuraavana vuonna. Osmo ajoi isompana öisin postiautoa, ja monet oli ne aamut jolloin kävin potkimassa Oskua kouluun. Laineellahan oli yläkerrassa vuokralaisia, sen ajan tapaan. Liukkosen Aino ja Kauko, Nykäsen Tarmo, Suontaustan Hessu ja muitakin. Yläkerran asukkaiden kohukirja Silmukka kuun sirppiin oli mielenkiintoinen lukukokemus.
Kyösti oli jo nuorena poliittisesti aktiivi. Kun tuli meille puuvajaan, jossa tein klapeja, hänen normaalikommenttinsa oli: Orja – tee työtä! Tapanista tuli kauppias ja pitokokki, Kyösti oli ainoa joka pääsi Opistoon – olisko ollut Sirola-opisto? Rauli teki töitä Raumalla lehtitalossa.
Eniten olimme Osmon mukana leikeissä: Rutkurunnilla, Hyppyrimäellä, Oripään kankaalla. Osmo jopa osallistui purjelentokurssiin Aaltosen Erkin kanssa. Osku liittyi jopa partioon.
Laineen puutarhassa oli paljon omenapuita, joita Vilho varjeli. Asensi pommeja, ja kerran yksikin lävähti hänen naamalleen. Kyösti taitaa asua taloa nykyään. Hän oli kovasti kiinnostunut ympäristöstään.

VUONNA 1949 ilmestyi Laineesta seuraavalle tontille puutavaraa! Sinne rakensi Hakalan Aarne ja Saima taloa. Pian opimme tuntemaan lapset Ritvan ja Riston. Kun huusimme veljeni kanssa Ristoa leikkimään, minun piti huutaa Rippe, kun en vielä osannut s-kirjainta. Kun Hakalaan rakennettiin ulkorivi, niin monet leikit ehdimme sielläkin leikkiä. Olin tosi tyytyväinen, kun Ritva löysi minut puuvarastosta. Silloin taisin saada lempinimen Venkuli – tosin Anneli väitti, että se oli Venkula!
Riston isä oli töissä Kaljatehtaalla, oikeammin Oluttehtaalla. Niinpä kun menimme odottamaan Ristoa keittiön penkille, saimme maistaa tehtaan virvoitusjuomia. Tarkkaa oli jakaa veljen kanssa pullon sisältö niin, että molemmat saivat yhtä paljon.
Kun Saiman sisko oli Rauskin kanssa käymässä, hän oli sitä mieltä, että vieraat pojat saa odottaa ulkona. Rauski oli Turusta ja osasi tehdä Koivumettässä Tartsan-keinun. Talvisin hän näytti meille pikaluistimilla, miten mennään kovaa ja sirklataan oikein!
Ritvan ja Riston häissä olimme. Muistan kuinka Kankaanrannan – siis Rauskin veli – poika lauloi Aamu Airistolla oikein orkesterin kanssa. Riston lempinimi oli Potti, vaikkei hänellä niin iso nenä ollut. Pojat keksii. Riston 50-vuotispäivillä tapasimme Riston serkun Heikki Saarikon eli Karvan. Hieno lempinimi!

RAUTIAISEN EEMELI JA HILJA sekä pojat Aarno ja Veikko muuttivat Hakalain naapuriin. Veikko kävi Peltoisten koulua Hannun, Riston, Masken ja Enskan kanssa. Meistä tuli heti kavereita. Pihalla oli komea sekarotuinen Reksi. Eemeli oli poliisi, ja hänellä oli komea 9 mm. Browninki, oikein puuperällä. Ukkomauser?
Muistan, että Eemeli kuoli aika nuorena ja Aarno muutti Helsinkiin. Hilja ja Veikko, Veke, sitten Veka olivat ja pysyivät kavereina. Veka oli kiharan tukkansa vuoksi, kai muutenkin, tyttöjen suosikki. Veka oli hyvä hiihtämään ja talvisin haki Voiman kisoista lusikan joka sunnuntaiaamu. Veka oli myös rohkea ajelemaan Rutkurunnin ohuella jäällä polkupyörällä. Talvella laskettaessa Hyppyrimäkeä Virtasen Piia hiihti suoraan mäenlaskijoiden eteen ja Veikko törmäsi häneen. Iso haava kaulaan. Hyppyrimäkeä laskettaessa Veka pyöritti sauvoja ilmassa – kai siitä lisäpituutta tuli.
Veikko meni aika nuorena postiin töihin ja sieltä aikanaan eläkkeelle.
Seuraava talo oli Lepolan Lassen ja vaimonsa. Lassella oli puujalka, johon hän joskus löi puukkonsa kiinni. Olisko pojan nimi ollut Usko?

Matti Pulli

OP Edustajistovaalit


Lähitapiola
Sää

Suomi 100

Pala Kakkua

SPM –

Arkistot
Digilehti

Lue Loimaan Lehti

Loimaan Lehti on luettavissa sähköisenä versiona netissä ja iPad-lukulaitteella, iPhonella, Android laitteilla sekä Windows Phone 8 ja Windows RT -mobiilillaitteilla. Voit lukea päivän tuoreen lehden sähköisenä näköisversiona jokaisena ilmestymispäivänä halutessasi vaikka jo klo 02.00. Käy tutustumassa palveluun ja ota sähköinen versio käyttöön vaikka saman tien. Rekisteröinti uuteen palveluun on helppoa, tarvitset vain sähköpostiosoitteen.

 

Osta irtonumero
Tilaa digilehti

Erikoisetu paperilehden tilaajille:

Paperilehden tilaajat voivat liittää sähköiset versiot osaksi tilaaja-asiakkuutta. Plus-ominaisuus maksaa alkaen vain + 2 euroa/kk. Tutustu täällä.

Loimaan neljäsluokkalaiset tanssivat itsenäisyysjuhlan vieraiden kanssa valssia

Loimaan kaupungin neljäsluokkalaiset järjestivät Liikuntahallissa 4.12.2017 itsenäisyysjuhlan, jonka ohjelmaan kuului tanssiesityksiä. Tässä on vuorossa vieraiden kanssa tanssittu valssi.

Loimaan neljäsluokkalaiset ja itsenäisyysjuhlan vieraat tanssivat cicapoa

Loimaan kaupungin neljäsluokkalaiset järjestivät Liikuntahallissa 4.12.2017 itsenäisyysjuhlan, jonka ohjelmaan kuului tanssiesityksiä. Tässä on vuorossa vieraiden kanssa tanssittu cicapo.

Loimaan neljäsluokkalaiset tanssivat itsenäisyysjuhlassa letkajenkkaa

Loimaan kaupungin neljäsluokkalaiset järjestivät Liikuntahallissa 4.12.2017 itsenäisyysjuhlan, jonka ohjelmaan kuului tanssiesityksiä. Tässä on vuorossa letkajenkka eli letkis.